Valitse sivu

Toteutusaika

2.12.2019 - 15.11.2022

Rahoittajat: Hämeen ELY-keskus Vesiensuojelun tehostamisohjelman varoista. Kokonaiskustannusarvio 732 000 euroa, josta  ELY-keskuksen osuus on 438 614,40 €, muu rahoitus Vesijärvisäätiö ja talkootyö. 
Toteuttaja
: Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
Yhteyshenkilö: ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen, heikki.makinen@vesijarvi.fi, puh. 040 514 851

Tavoitteet:

Hanke edistää Vesijärvisäätiön strategian mukaisesti Enonselän hyvään tilaan palautumiseen tähtääviä toimenpiteitä, turvaa jo hyvässä tilassa olevien Vesijärven osien riittävää hoitoa ja seurantaa, parantaa runsaasta humuksesta kärsivän Työtjärven tilaa sekä mahdollistaa Sala- ja Ruuhijärven vedenkorkeuden nostoon vaadittavat hakemusasiakirjojen laatimisen. Toteutettavat toimenpiteet perustuvat Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan ja sitä täsmentävän Hämeen ELY-keskuksen toimenpideohjelmaan.

Hankesuunnitelman tiivistelmä:

1. Enonselän tilan paranemista koskevat toimenpiteet

 

1.1. Hoitokalastus ja petokalaistutukset

Hoitokalastuksella on Lahden seudulla pitkät perinteet ja sillä on yhä huomattava merkitys alueen vesien hoidossa. Talkookalastusta tehdään lähinnä katiskoilla tai rysillä, joita on uusittava ja korjattava säännöllisin väliajoin. Kustannustehokkain ja samalla vesienhoidon sosiaalista pääomaa lisäävä tapa kaluston päivittämiseen on tehdä se talkoilla. Talkookalastuksen lisäksi hoitokalastuksessa tarvitaan ammattikalastajien panosta. Se myös mahdollistaa hoitokalastussaaliin kaupallisen käytön lisääntymisen. Yhä suurempi osa Vesijärven särkisaaliista päätyykin jalostettavaksi elintarvikekäyttöön. Avovesikalastuksen osuus hoitokalastussaaliista on kasvanut entisestään, kun talvinuottaukset ovat kärsineet jääpeitteisyyden keston vaihteluista.

Enonselän ekologisen tilan kannalta suurimpia ongelmia on liian tiheä pienten planktonsyöjäkalojen populaatio. Koetroolaus- ja kaikuluotausseurannan mukaan järven kuorekanta on kasvanut ajoittain räjähdysmäisesti, mutta kuhan lisääntyminen ei ole kuitenkaan ollut parhaiden vuosien tasolla. Pääosa kuoreesta on hyvin pienikokoista, joten siihen ei päästä normaalein hoitokalastuksen keinon käsiksi. Kuha on riittävän runsaana esiintyessään tehokkain kuoreen saalistaja Vesijärven ulappa-alueilla. Kuorekannan hillitsemiseksi ja Enonselän ekologisen tilan kohentamiseksi tarvitaan kuhan tuki-istutuksia. Hyvinä vuosina Enonselän kuhanpoikastiheys on ollut n. 90 kpl/ha, jota voidaan pitää tavoitteena nykyisellä kuorekannan tasolla. Riittävän kuhanpoikastiheyden aikaansaamiseksi Enonselän syvännealueelle (630 ha) tarvitaan vuosittain 53 000 kpl kuhaistutus, josta osa toteutetaan tämän hankkeen kautta.

Enonselän kuhan luontaisen lisääntymisen turvaamiseksi on kehitetty kalastuksensäätelyä. Enonselällä on laajasti käytössä 60 mm verkot kuhanpyynnissä, mikä turvaa kuhille ainakin yhden kutukerran. Kuhan kutu ei kuitenkaan tuota läheskään joka vuosi vahvoja ikäluokkia, mikä heijastuu kuoreeseen kohdistuvan saalistuspaineen vähäisyyteen.

Kuhaistutusten kanssa samanaikaisesti etsitään myös uusia vaihtoehtoja Vesijärven oman kuhakannan hyödyntämiseksi järven hoidossa. Ensisijaisena tavoitteena on saada pitkällä jänteellä kustannustehokkaammin turvattua kuhakanta, jolla voidaan hallita kuoreen liian suureksi päässyttä populaatiota.Järven ympärille on rakennettu noin kolmekymmentä kosteikko-laskeutusallaskokonaisuutta, joista osaa voidaan mahdollisesti hyödyntää kuhan kasvatukseen kuoriutumista seuraavan kesän yli. Oletuksena on, että ravinteikkaissa laskeutusaltaissa poikaset kasvavat hyvin ja ovat elinvoimaisia biomanipulaattoreita päästessään altaasta järveen. Laskeutusaltaiden soveltuvuutta testattaessa on muistettava, että niiden ensisijainen tehtävä on edelleen valuma-alueelta tulevien ravinteiden pidättäminen, ei kalankasvatus. Mikäli näiden käyttötarkoitusten havaitaan olevan ristiriidassa, priorisoidaan alkuperäistä käyttöä.

Tässä hankkeessa:

  • Tuetaan hoitokalastuspyydysten rakentamista tammikuun 2020-22 pyydystalkoissa
  • Etsitään entistä tehokkaampia menetelmiä Enonselän hoitokalastuksen toteuttamiseen ja saalismäärän lisäämiseen
  • Tehdään Enonselälle ylisuureksi kasvaneen kuorekannan vähentämiseksi 53 000 kpl:n vesienhoidolliset kuhaistutukset vuosittain 2020-2022
  • Kokeillaan Vesijärven omien kuhien kasvatukseen perustuvan biomanipulaation mahdollisuuksia neljässä Enonselän ympäristön laskeutusaltaassa

 

1.2. Enonselän eläinplankton- ja kuoreseuranta

Vesijärvellä eläinplanktonilla on havaittu olevan keskeinen rooli veden laadun kannalta niin ulappa-alueella kuin rantavyöhykkeelläkin. Enonselän ulappa-alueen eläinplanktonia on seurattu osana järvellä tehtävää ravintoverkkokunnostusta. Ulapan keskeinen planktonia syövä kala, kuore, on ollut viime vuosina hoitokalastuksen ulkopuolella. Viileää vettä suosivan kuoreen odotettiin kärsivän hapetuksesta, ja kuorekanta romahtikin kesällä 2010. Kanta alkoi kuitenkin vähitellen toipua, eikä kannan kasvu pysähtynyt aikaisemmin vallinneelle tasolle, vaan kesällä 2015 kuorekanta oli jo moninkertainen aikaisempaan verrattuna. Lisäksi kuorekannan ikärakenne muuttui selvästi: Aikaisemmin kanta koostui monesta ikäryhmästä, mutta viime vuosina yksikesäiset poikaset ovat muodostaneet yli 90 % kannasta. Muutoksella on ollut selviä vaikutuksia eläinplanktoniin, etenkin tehokkaimpiin levien laiduntajiin. Suurikokoisten vesikirppujen biomassa ja yksilökoko ovat vähentyneet, lisää riskiä leväkukintojen syntymiselle.

Kuorekannan kasvuun pyritään puuttumaan lisäämällä petokalaistutuksia merkittävästi. Jotta uusittujen hoitotoimien vaikutuksista saataisiin oikea kuva, on eläinplanktonin ja kuorekannan seuranta jatkossa entistäkin tärkeämpää.

Vesijärven eläinplanktontutkimusta on 1990-luvulta saakka tehnyt Helsingin yliopisto. Tässä hankkeessa eläinplanktontutkimus toteutetaan yhteistyössä siten, että Lahden kaupungin ympäristöpalvelut vastaa omana työnään näytteenotosta. Eläinplanktonnäytteiden laskennasta ja raportoinnista vastaa sama tutkija kuin aikaisempinakin vuosina, mikä on tärkeää tulosten vertailtavuuden kannalta. Eläinplanktonnäytteet otettaan kunakin avovesikautena noin kahden viikon välein yhteensä 10 kertaa.

Kaikuluotaustutkimuksesta on Vesijärvellä vastannut vuodesta 2009 Helsingin yliopisto. Tässä hankkeessa kaikuluotaustutkimus toteutetaan edellisten vuosien tapaan kahtena ajankohtana, kesäkerrostuneisuuden alku- ja loppupuolella. Enonselän yli 6 m syvä alue kaikuluodataan päiväsaikaan 0,5 km välein sijaitsevia, etelä-pohjoinen -suuntaisia linjoja pitkin. 

Tässä hankkeessa:

  • Haetaan ja analysoidaan eläinplanktonnäytteet noin 10 krt/v Enonselältä (2020-2022)
  • Seurataan kuorekannan tilaa kaikuluotauksin ja koetroolauksin 2 krt/v (2020-2022)

 

1.3. Vesijärven talviniitot

Vesijärven talviniittojen tavoitepinta-ala on ollut noin 20 hehtaaria. Niitoilla pyritään ehkäisemään rehevien lahtialueiden umpeenkasvua. Linnuston kannalta tärkeissä ruovikoissa on niitetty lähinnä väyliä tai sitten kaistaleita rotaationiittona, eli säästäen aina suurin osa ruovikosta.  Avoimena on pyritty pitämään myös kulkemisen tai veden virtauksen kannalta tärkeitä salmipaikkoja, sekä virkistyskäytön kannalta tärkeitä yleisiä uima- tai venerantoja.

Talviniitto voi hidastaa ruovikkoalueiden kuivumista ja muuttumista maa-alueiksi kun paikalleen maatuvaa vanhaa ruokoa poistetaan ja ruokoturpeen muodostuminen vähenee. Talviniitto on menetelmänä kesäniittoa hellävaraisempi, ja sopii erityisesti paikkoihin, joissa ruovikko halutaan säilyttää esimerkiksi linnuston pesimäpaikkana tai ojansuulla sitomassa ravinteita. Vesijärvellä talviniittoa on tehty säännöllisesti talvesta 2016 lähtien. Talviniiton vaikutuksia on seurattu ruovikossa tehtävillä mittauksilla. Alustavien tulosten mukaan talviniiton vaikutus vaihtelee kohteittain. Avoimella, karummalla alueella talviniitto voi taannuttaa kasvua hyvinkin nopeasti. Sen sijaan rehevimmissä, suojaisissa kohteissa kasvusto on yhtä tiheää ja uuden ruo’on osuus on luonnollisesti aikaisempaa suurempi. Pidemmällä aikavälillä talviniiton vaikutus voi näkyä rehevimmissäkin ruovikoissa siinä, että yksittäiset ruo’ot ovat aikaisempaa ohuempia tai myös lyhyempiä.

Niitettyä ruokoa on pyritty saamaan hyötykäyttöön. Talviruokoa on etupäässä hyödyntänyt hollolalainen Rakennusbetoni ja Elementti Oy viherkattojen salaojakerroksena. Talviruoko sopii myös paikallisesti silputtuna tai kompostoituna maanparannusaineeksi peltoon. Liikkeelle on lähdössä myös alueen kesä- ja talviniittojätteen kompostointi turpeettomaksi kasvualustaksi Kujalan jäteaseman alueella, jossa ruokoa hyödyntää Kiteen Mato ja Multa Oy.

Tässä hankkeessa:

  • Jatketaan Vesijärven talviniittoja talvella 2021 ja 2022.
  • Kootaan ja toimitetaan niittojäte jatkojalostettavaksi Kujalaan

 

1.4. Enonselän ravinnepitoisuuden vähentäminen

Enonselän heinä-elokuun ravinnetulosten mukaan Enonselän tila on hapetuksesta, hoitokalastuksesta ja muista kunnostustoimista riippumatta pysynyt samana vuoden 1992 jälkeen. Ravinteiden saatavuutta levätuotannon rajoittamiseksi voidaan pienentää pitkäaikaisesti ulkoista  ravinnekuormitusta vähentämällä, ravinteikkaimman alusveden poisjohtamisella ja sitomalla syvän veden fosfori kemiallisesti sedimenttiin. Ulkoinen ravinnekuormitus tulee vähenemään noin neljänneksellä, kun toteutuksen alla oleva hulevesien ohjaus Enonselälle loppuu. Päähuomio tuleekin kiinnittää sisäisen kuormituksen vähentämiseen.

1.4.1.Alusveden poisto Enonselän pääsyvänteestä

Johtamalla Enonselän ravinteikkainta alusvettä pois järvestä voidaan sedimentistä levien käyttöön tulevaa ravinnevirtaa pienentää. Menetelmässä poistetaan syvimpien vesikerrosten runsaampiravinteista vettä, joka korvautuu ylempänä olevalla hapekkaammalla ja niukkaravinteisemmalla vedellä. Alusveden poiston myötä järven ravinnemäärät vähenevät.

Aikaisempien määritystulosten perusteella Enonselän alusveden pumppaaminen Porvoonjokeen ei kohottaisi sen ravinnepitoisuuksia. Alkuinvestointi putkistoon on huomattava, mutta käyttökustannukset ovat kohtuullisia – varsinkin kun laimennusvettä pitää joka tapauksessa pumpata Porvoonjokeen suunnilleen Enonselän 20 metriä syvemmällä olevan vesitilavuuden verran vuodessa.

1.4.2. Paimelanlahden alusveden poisto

Nykyisessä kunnostusstrategiassa on kaksi periaatteellista ongelmaa: 1) pidättämällä fosforia järviin estetään niiden toipuminen pitkällä aikavälillä ja 2) järviin kertynyttä fosforia ei saada kiertoon. Kymijärvellä on pilotoitu hapettomuudesta kär­sivän syvänteen runsasravinteisen alusveden pumppaamista rannalle sijoitettuun neutralointikaivoon, missä fosfori saostetaan kalsiumhydroksidilla, johdetaan siitä suodatinkenttään ja edelleen kosteikon kautta takaisin järveen. Tällöin sedimentin fosforivarastot alkavat pienentyä, järvi alkaa karuuntua ja poistettava fosfori saadaan talteen. Kymijärvellä fosforia on pidättynyt suodattimiin saostuskemikaalia käytettäessä huomattavia määriä (kokonaisfosforista 71-92 %, liukoisesta fosforista 89-94 %) ja ilman saostuskemikaalia (kokonaisfosforista 75-85 %, liukoisesta fosforista 93-97 %).

Vesijärvellä fosforin poistoa voitaisiin kokeilla Paimelanlahden kerrostuvalla syvännealueella, jonka alusvesi menee kesäkaudella hapettomaksi. Vesi virtaa Paimelanlahdelta Enonselälle, joten n kunnostuksen aloittaminen Paimelanlahdelta edistää myös koko Enonselän kunnostusta. Koska Paimelanlahden/Vähäselän alueen ravinnepitoisuudet ovat pääaltaaseen verrattuna 2-3-kertaisia ja sitä kautta tulee noin neljännes Enonselän fosforikuormituksesta, alusveden poisto sieltä tuottaisi merkittävimmän (~10 %) vähennyksen Enonselän pääaltaan kuormitukseen.

Tässä hankkeessa selvitetään Paimelanlahdella ne fysikaalis-kemialliset olot, jotka vaikuttavat oleellisesti alusveden pumppauksen toimivuuteen ja optimaaliseen toteuttamistapaan. Näitä ovat mm. fosforin kertyminen alusveteen kerrostuneisuuskauden aikana ja fosforin diffuusionopeus sedimentistä veteen. Nämä seikat määräävät sen, kuinka paljon fosforia on kerrostuneisuuskauden aikana pumppaamalla poistettavissa. Lisäksi on selvitettävä vesipatsaan lämpötilakerrostuneisuuden vakaus, joka määrittää sen kuinka suurella virtaamalla alusvettä on mahdollista pumpata rikkomatta kerrostuneisuutta.

1.4.3. Ajantasaisesti säädelty alusveden täsmäkäsittely alumiinisaostuksella

Lisäämällä veteen alumiiniyhdisteitä sen fosfori voidaan sitoa sedimenttiin niin, ettei se ole enää levien käytettävissä. Alumiinia esiintyy järvisedimenteissä luonnostaan. Huomattava alumiinin lisäys voi kuitenkin esimerkiksi happamuudesta ja pitoisuudesta riippuen, vahingoittaa eliöstöä.

Pitkävaikutteisen kertakäsittelyn sijaan Enonselällä voitaisiin syöttää kemikaalia alusveteen fosforimääritysten osoittaman tarpeen mukaisesti, jolloin haittavaikutukset eliöstöön jäävät merkityksettömiksi. Tavoitteena olisi hillitä alusveden fosforipitoisuuden kesäkerrostuneisuuden aikana tapahtuvaa nousua. Lautoilta tapahtuva kemikaalin jatkuva pumppaus maksaa alkuinvestointien jälkeen yli kertaluokkaa vähemmän. Menetelmää kannattaisi kokeilla esimerkiksi Myllysaaren syvänteessä. Saaduilla kokemuksilla myöhempi laaja-alaisempi käsittely saataisiin alusta alkaen mahdollisimman vaikuttavaksi.

Tässä hankkeessa

  • Selvitetään edellä esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisvaihtoehdot Vesijärven toimintaympäristössä
  • Valitaan tehokkain toimenpidekombinaatio Enonselän hyvän tilan saavuttamiseksi
  • Laaditaan täydentävä hankesuunnitelma valittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi vuosina 2021-2022

 

 

2. Kajaanselän ja Laitialanselän tilan säilymistä ja seurantaa koskevat toimenpiteet

 

2.1. Laitialanselän tilan seuranta

Vesijärven Enonselällä, Komonselällä ja Kajaanselällä vedenlaatua ja kasviplanktonia seurataan useita kertoja vuodessa Lahti Aquan ja Lahti Energian yhteisenä velvoitetarkkailuna. Velvoite sisältää myös kalataloudellisen tarkkailun. Sen yhteydessä Kajaanselkä ja Enonselkä koekalastetaan standardin mukaisilla Nordic-koekalastusverkoilla vuosittain. Laitialanselkä ei sisälly näihin tarkkailuihin. Pohjaeläimistöä Vesijärvellä on seurattu lähinnä Enonselällä, liittyen syvännealueella käynnissä olleen hapetuksen vaikutusten arviointiin.

Viime vuosina Laitialanselän tilaa on seurattu ylimääräisillä vesinäytteillä, jotka on otettu kaksi kertaa vuodessa maalis- ja elokuussa. Niiden perusteella Laitialanselkä vaikuttaisi olevan lähempänä Kajaanselän hyväksi luokiteltua tilaa, kuin Enonselän tyydyttävää tilaa, joka nykyisessä vesimuodostumajaossa käsittää myös Laitialanselän. Etenkin biologista aineistoa kuitenkin puuttuu. Kasviplanktonia Laitialanselällä ei ole seurattu säännöllisesti, lukuunottamatta elokuista vesinäytteen klorofyllipitoisuutta. Kasviplanktonrekisterissä edellinen kasviplanktonnäyte Laitialanselältä on vuodelta 2005. Myöskään koekalastuksia ei Laitialanselällä ole tehty säännöllisesti. Viimeksi Laitialanselän koekalastus tehtiin PyhäVesi-hankkeessa vuonna 2017, ja sitä ennen Vesijärvi 2 -projektissa vuosina 2003-2006. Pohjaeläinrekisterissä ainoa Laitialanselän pohjaeläinnäyte on vuodelta 2012.

Tässä hankkeessa lisätään seurantaa Laitialanselällä. Vesinäytteet haetaan ja analysoidaan vähintään kolmesti vuodessa, eli maaliskuussa, kesäkuussa ja elokuussa. Kesä- ja elokuun näytekerroilla otetaan lisäksi kasviplanktonnäytteet. Koekalastukset laajennetaan Laitialanselälle toteutettavaksi joka toinen vuosi. Koekalastukset toteutetaan aikaisempien koekalastusten mukaisella pyyntiponnistuksella (48 verkkoyötä) ja syvyysvyöhykejaolla tulosten vertailukelpoisuuden takaamiseksi. Myös pohjaeläinnäytteet otetaan Laitialanselältä joka toinen vuosi.

Hanke tuo lisää tietoa Laitialanselän vedenlaadusta, kasviplanktonista, kalastosta ja pohjaeläimistä, mikä on pohjana ekologisen tilan luokittelulle. Säännöllisesti kerättävä tieto kalaston kehityksestä auttaa myös arvioimaan Laitialanselän kalastonhoidon tarpeita ja hoitokalastusten vaikuttavuutta. Veden tilan ja laadun lisäksi seurannassa on myös Kajaanselälle ja Laitialanselälle tuleva kuormitus. Vaikka veden tilan onkin näissä järven osissa melko hyvä, on kuormitustarkkailua tehtävä säännöllisesti, jotta pystytään arvioimaan veden tilaan kohdistuvia riskejä. Hankkeessa seurataan noin kahtakymmentä Vesijärveen laskevaa uomaa.

Tässä hankkeessa:

  • Haetaan ja analysoidaan vesinäytteet vähintään 3 krt/v Laitialanselältä (2020-2022)
  • Haetaan ja analysoidaan kasviplanktonnäytteet 2 krt/v Laitialanselältä (2020-2022)
  • Tehdään verkkokoekalastus Laitialanselällä joka toinen vuosi (2020, 2022)
  • Haetaan ja analysoidaan profundaalin pohjaeläinnäytteet Laitialanselältä joka toinen vuosi (2020, 2022)
  • Seurataan Kajaanselälle ja Laitialanselälle laskevien uomien kuormitusta kahdesti vuodessa.  

 

2.2. Vesikasvien niitot

Vesikasvien niitolla tavoitellaan yleensä järvimaiseman kohentumista ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantumista.  Niitoilla voidaan parantaa veden vaihtuvuutta, estää umpeenkasvua ja kasvattaa avointa vesialaa. Samalla helpotetaan vesistön virkistyskäyttöä ja liikennettä. Myös liiallisen umpeenkasvun seurauksena heikentyneet linnuston elinolosuhteet paranevat. Vesikasvien niittäminen on osa vesistön kokonaiskunnostusta, mutta se ei riitä ainoana toimenpiteenä parantamaan veden laatua.

Vesijärvellä on niitetty vesikasveja melko laajasti jo kymmenenä vuonna peräkkäin. Pienemmillä järvillä niittoaktiivisuus on vaihdellut huomattavasti. Etenkin pienempien järvien ranta-asukkailta on kuitenkin saatu runsaasti toiveita niittokohteiden lisäämiseksi. Niittoalueet on määritelty vuosittain, mutta lähtökohtana on ollut niittää samat ruovikot vähintään kahdesti peräkkäin. Niittojen tarkoituksena on vähentää vesikasvillisuutta, ei poistaa sitä kokonaan. Vesi- ja rantakasvien vyöhyke rannan ja ulapan välissä vähentää eroosiota ja toimii samalla myös ravinteita sitovana suodattimena.  Niitot toteutetaan ammattiniittäjän toimesta, mutta niitetyn kasvimassan pois kerääminen on hoitokalastuksen tapaan voimakkaasti yhteisöllinen prosessi, joka lisää parhaimmillaan toimijoiden sosiaalista pääomaa ja kasvattaa siten laajemminkin vesienhoidon toimenpiteiden toteuttamismahdollisuuksia.  

Kesäniittojen lisäksi toteutetaan myös talviniittoja talvella 2020. Talviniitot ovat edelleen melko vähän käytetty vesienhoitotoimenpide, vaikka sen hyödyt erityisesti umpeenkasvun hillitsemisessä ovat kiistattomat. Vesijärvellä on nyt tehty useammassa kohteessa talviniittoja vuodesta 2016 alkaen. Niiton vaikuttavuutta on seurattu ruovikkokartoituksilla, joilla selvitetään talvella jään päältä mitattuna ruovikon tiheyttä sekä ruokojen pituutta ja paksuutta näyteruuduilla, jotka sijaitseva ruovikon läpi kulkevalla linjalla. Osa kohteista on niitetty jo useana vuonna, jolloin niiton vaikuttavuudesta saadaan pitkän aikavälin aineistoa.

Tässä hankkeessa:

  • Toteutetaan kesäniitot kesän 2021 ja 2022 aikana ja talviniitot talven 2021 ja 2022 aikana.
  • Kilpailutuksen perustaksi kerätään osakaskuntien ehdotuksia niittoalueiksi
  • Kesäniitot toteutetaan heinä-elokuussa lintujen pesintäkauden päätyttyä ja taviniitot sopivan jää- ja lumitilanteen vallitessa.
  • Kesäniittojen yhteenlaskettu tavoitepinta-ala Vesijärvellä on noin 40 ha. Talviniitojen tavoitepinta-ala Vesijärvellä on noin 20 ha.
  • Talviniittojen vaikutuksia seurataan mm. ruovikkokartoituksilla

 

2.3. Valuma-aluetoimenpiteet

Vesijärven valuma-alueelle on toteutettu reilu kolmekymmentä kosteikkoa tai laskeutusallasta, näistä pääosa Kajaanselän ja Laitialanselän alueelle. Kosteikkojen suunnittelua ja rakentamista on tehty yhteistyössä mm. maanomistajien, paikallisten vesiensuojeluyhdistysten sekä Suomen riistakeskuksen kanssa. Vuonna 2016 VeHo-hankkeessa tehtiin laajemmin kunnostustoimia, mutta tuolloin tehdyissä inventoinneissa kosteikkoja jäi vielä odottamaan tulevaa huoltoa. Vuonna 2018 saatiin hanketyönä toteutettua uusia kohteita ja kunnostettua kahta olemassa olevaa kosteikkoa. Osalla altaista havaittiin hyvinkin runsainta kertymiä vuoden 2017 sateiden jäljiltä. On syytä olettaa, että osa altaista alkaa jälleen täyttyä.

Tässä hankkeessa:

  • Kartoitetaan olemassa olevien altaiden tyhjennys- tai muut kunnostustarpeet
  • Organisoidaan laskeutusaltaiden tyhjennykset tarvittaessa
  • Toteutetaan muut tarvittavat toimet, kuten patojen/kynnysten vahvistaminen

 

3. Pienjärvien kunnostustoimet

 

3.1.Sala- ja Ruuhijärven keskiveden korkeuden nosto

Ensimmäisen selvityksen tulosten pohjalta pidettiin järvien osakaskuntien puheenjohtajien kesken kokous, jossa päätettiin tilata uusi selvitys keskivedenkorkeuden muuttamisvaihtoehtojen selvittämiseksi. Sen perusteella maltillisella keskiveden nostolla saadaan alimpia vedenkorkeuksia nostettua merkittävästi. Samalla pinnankorkeuden vaihteluväli pienenee, mutta ylimmät vedenkorkeudet eivät nouse haitallisesti. Järkevä keskivedenkorkeuden muutos olisi selvityksen perusteella 20-35 cm. Keskivedenkorkeuden nostaminen 20 cm nostaisi vuotuista alivedenkorkeutta keskimäärin 32 cm ja ylivedenkorkeutta keskimäärin 4 cm. Keskivedenkorkeuden nostaminen 35 sentillä nostaisi vuotuista alivedenkorkeutta keskimäärin 48 cm ja vuotuista ylivedenkorkeutta keskimäärin 16 cm. Vedenpinnan nostaminen toteutettaisiin Immilänjokeen rakennettavalla kiinteällä pohjakynnyksellä.

Keskivedenkorkeuden nostamisen ympäristövaikutukset ovat todennäköisesti suurimmaksi osaksi positiivisia mm. järvien vesitilavuuden kasvamisen ansiosta. Immilänjoen vedenpinnan korkeus Immilänkosken ja Ruuhijärven välisellä alueella voidaan säilyttää nykyisellään jokeen tehtävillä pienemmillä kynnyksillä, jotka on mahdollista tehdä samassa hankkeessa. Perkauksia tai tulvatasannekaivuuta ei Immilänjoessa tehdä. Joen virtaama tulee kuitenkin alivirtaamakaudella pienenemään. Kaikissa vedenkorkeuden nostovaihtoehdoissa vaikutus alivirtaamaan on lähes samansuuruinen. Kuivimpina vuosina muutos nykytilanteeseen olisi huomattava, minkä vuoksi vaikutukset on vielä arvioitava tarkemmin.

Tässä hankkeessa:

  • Tilataan ja teetetään Salajärven ja Ruuhijärven keskivedenkorkeuksien nostamiseen tähtäävät hakemusasiakirjat lähetettäväksi AVI:lle
  • Laaditaan hankkeen toteutussuunnitelma, joka sisältää
    • Lopulliset hydrologiset mitoituslaskelmat
    • Rantaviivan (noin 55 km) mittaus laskennallisen keskivedenkorkeuden alle jäävän maa-alueen määrittämistä varten
    • Padon rakennesuunnitelmat
    • Kiinteistökohtaiset haitta-arviot karttoineen koko ranta-alueelle (veden alle jäävä alue ja vettyvä alue sekä mahdolliset tulvavaarakohteet) sekä näiden haittojen rahallinen määritys
    • Kiinteistökohteiset hyötyarviot kaikille rantakiinteistöille.
    • Muut vaikutusarviot
    • Selostus
    • Kustannusarvio 

3.2. Salajärveen laskevaan Mustjokeen rakennetun laskeutusaltaan padon kunnostaminen

Salajärveen laskevaan Mustjokeen on rakennettu jo useita vuosia sitten laskeutusallas / kosteikko, jonka pato alkaa olla huonossa kunnossa. Hämeen ELY-keskus on kehottanut hoitamaan padon sellaiseen kuntoon, että kalankulku padolla turvattaisiin. Lisäksi padon alapuolella olevasta osuudesta irtoaa varsinkin tulva-aikoina hienoainesta, mikä koetaan alapuolisissa kiinteistöissä ongelmaksi.

Tässä hankkeessa:

  • Laaditaan toteutussuunnitelma ja kustannusarvio patorakenteen korjaamiseksi.
  • Toteutetaan kunnostus, mikäli maanomistajan kanssa päästään asiasta yhteisymmärrykseen

 

3.3. Työtjärven kunnostus

Työtjärvi on Salpausselän reunamoreenin painanteeseen muodostunut järvi, joka sijaitsee Hollolan kuntakeskuksen länsipuolella Hälvälän ja Soramäen asuinalueiden läheisyydessä. Järven pinta-ala on 55,3 ha ja rantaviivaa sillä on 3,4 km. Työtjärven syvin kohta Särkänkärjen edustalla on noin 7 m, mutta järven keskisyvyys jää vain alle 1,5 metriin.  Työtjärven pintaa laskettiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kahteen otteeseen, jolloin sen pinta-ala pieneni varsinkin luoteis- ja länsirannan suunnalta.

Järveen laskevien ojien kuormitus on tällä hetkellä pientä. Järven rannalla sijaitsee uusien omakotitaloalueiden lisäksi kunnan yleinen uimaranta, puolustusvoimien harjoitusalueen saunoja sekä muutamia kesämökkejä. Järven virkistyskäyttöarvolle asetetut vaatimukset ovat nousseet uusien asuinalueiden myötä.

Työtjärven ekologista tilaa ei ole vielä vesipuitedirektiivin mukaisesti määritelty. Levämäärää ilmentävä klorofyllipitoisuus on vaihdellut lievästi rehevästä ylirehevään. Työtjärvellä esiintyy ajoittain myös uimareille kiusallista limalevää (Gonyostomum semen), joka on tyypillinen reheville humusjärville. Suurin ongelma etenkin virkistyskäytön kannalta on kuitenkin runsas humuksen määrä.

Työtjärven pohjanlaatua on tutkittu vuonna 2014. Sedimentti oli rehevälle järvelle tyypillistä ja happiongelmat näkyivät suurena määränä hajoamatonta orgaanista ainesta. Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitos toteutti lokakuussa 2009 yhdessä Lahden seudun ympäristöpalvelun kanssa Työtjärvellä kalsiumperoksidikäsittelyn, jonka toivottiin vaikuttavan orgaanisen aineen hajotustoimintaan ja sisäiseen kuormitukseen. Käsittelyllä ei kuitenkaan ollut vaikutusta järven tilaan (Lehmijoki 2014). Kemikaalikäsittelyn lisäksi Työtjärveä on hoidettu niittämällä vesikasveja ja poistamalla irronneita turvelauttoja.

Työtjärvelle on laadittu kunnostussuunnitelma (Työtjärven alusveden poisjohtaminen, toteutussuunnitelma, Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus 2017), jossa on esitetty alusveden poistamista keinoksi parantaa järven tilaa.

Tässä hankkeessa:

  • Selvitetään järven alapuolisen joutomaan maanomistusolot ja mahdollisuus tuon alueen hyödyntämiseen humuspitoisen alusveden imeyttämisessä
  • Selvitetään hankkeeseen liittyvät luvantarpeet
  • Selvitetään kustannussuunnitelman toteutettavuutta
  • Toteutetaan lupatilanteen salliessa ensimmäiset kunnostusvaiheet

   

4. Hankkeen tulosten hyödyntäminen

Hankkeen tuloksena tuotetaan Vesijärven Laitialanselältä entistä parempaa seurantatietoa, joka auttaa paikallisia toimijoita järven hoitotoimenpiteiden suunnittelussa ja ympäristöhallintoa Vesijärven tilan luokittelun tarkentamisessa. Enonselällä aloitetaan aiempaa merkittävästi intensiivisemmät ravintoverkon tilaan kohdistuvat toimenpiteet, joiden vaikutuksia myös seurataan riittävällä tarkkuudella. Samanaikaisesti valitaan mahdollisimman kustannustehokkaat toimenpideyhdistelmät, joilla voidaan selvästi vähentää Enonselän sisäistä kuormitusta.

Pienjärvien osalta hankkeen tuloksena syntyy Sala- ja Ruuhijärveä koskeva ja aluehallintovirastolle lähetettävä hakemus keskivedenkorkeuden nostosta. Valtakunnallista erityismielenkiintoa sisältyy varmasti Työtjärven alusveden poistoon liittyvään osahankkeeseen. 

Vesienhoitotoimenpiteitä on toteutettu Suomessa jo melko pitkään. Silti vain harvan toimenpiteen vaikutuksista on kerätty kovin kattavaa seurantatietoa. Tämä hanke tuo kaikkien vesienhoidon parissa toimiville jälleen lisää kaivattua vaikuttavuustietoa. Hoitotoimista ja niiden vaikuttavuudesta saatavat kokemukset ovat hyödynnettävissä kansallisen vesistökunnostusverkoston kautta.

Hankekokonaisuus on varsin laaja, ja sen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden ja ymmärryttävyyden kannalta on tärkeää panostaa ajantasaiseen ja monikanavaiseen viestintään. Riittävän viestinnän turvin hanke tarjoaa sekä temaattisesti että selkeitä pienjärvipainotuksia sisältävänä kokonaisuutena mahdollisuuksia luoda uusia paikallisia ja alueellisia verkostoja vesienhoidon tueksi.