Valitse sivu

Kukkasjärvet

Iso-Kukkanen

Nastolan kirkonkylän tuntumassa sijaitseva Iso-Kukkanen on vesimuodostuma, joka koostuu kolmesta toisiinsa kapeiden salmien kautta yhteydessä olevasta järvialtaasta. Näistä suurin ja syvin on Iso-Kukkanen, jonka pinta-ala on 252 ha, suurin syvyys 34,5 m ja keskisyvyys 10,3 m. Keskimmäisenä sijaitsevan Pikku-Kukkasen pinta-ala on 117 ha, suurin syvyys noin 9,5 m ja keskisyvyys noin 3 m. Järvistä pienin, Villähteen Kukkanen, on yhteydessä Pikku-Kukkaseen Turpeensalmen kautta. Villähteen Kukkasen pinta-ala on 36 ha, suurin syvyys noin 5,5 m ja keskisyvyys vain 1,4 m (Nihtilä 2006). Vesimuodostuman luontainen järvityyppi on Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Pienten Kukkasjärvien veden viipymä on erittäin lyhyt. Villähteen Kukkasen keskimääräinen viipymä on vain n. 10 vrk ja Pikku-Kukkasen 41 vrk. Syvän Iso-Kukkasen keskiviipymä on 371 vrk.

PLL_HEADER_TEXT
PLL_CONTENT_TEXT

Kukkasjärvien lähivaluma-alueen maaperä on enimmäkseen kalliomaata ja karkearakeisia maala-jeja. Kukkasjärvet sijaitsevat Nastolan kirkonkylän tuntumassa, joten niillä on merkittävää mai-sema- ja virkistyskäyttöarvoa alueen asukkaille. Kukkasjärvien rannoilla on useampia uimaranto-ja, matonpesupaikkoja, soutuvenerantoja sekä Jatankallion virkistyslueella nuotiopaikka. Rannoil-la on asutuksen ja kesämökkien lisäksi mm. Pikku-Kukkasen puolella Luomaniemen leirikeskus sekä Iso-Kukkasen länsirannalla Pajulahden urheiluopisto.

Iso-Kukkasen koko valuma-alueen pinta-ala on peräti 96,4 km2. Siihen laskevat Nastolan järvi-ketjun yläpuoliset järvet; Alasenjärven, Kymijärven, Kärkjärven ja Alvojärven vedet laskevat Villäh-teen Kukkasen ja Pikku-Kukkasen kautta Iso-Kukkaseen. Iso-Kukkasen pohjoisosasta järviketjun vedet virtaavat 260 m pitkää Kumianjokea pitkin Salajärveen ja Salajokea pitkin Ruuhijärveen, josta vedet jatkavat Sylvöjärven kautta Arrajärveen ja edelleen Kymijokeen.

Kumianjoen putouskorkeus on noin 4,5 m. Valuma-alueen koon perusteella uoma on vesilain määritelmän mukaan puro. Kumiankoskessa on ollut mylly jo 1600-luvulta alkaen. Mylly on muu-tettu tullimyllyksi 1800-luvun puolivälissä. Myllynä toimivan vesilaitoksen perustamispäätös on annettu 6.2.1847. Iso-Kukkasen vedenkorkeutta on laskettu vuonna 1871. Iso-Kukkasen laskun tarkoituksena oli lisätä Villähteen Kukkaseen laskevassa Kukkasjoessa olevan myllyn putouskor-keutta. Nykyään joen alku on noin 50 m:n matkalla kallioon louhittu, noin 3,5 m leveä suorareu-nainen uoma. Louhitun osuuden jälkeen joessa on leveä, lampimainen kohta. Ennen 1800-luvun järvenlaskua Iso-Kukkasen laskukohta on ollut lampimaisen osan pohjoispuolella.

Kumiankosken purettu pato. Kuva: Lahden kaupunki


Kumiankoski on kunnostettu keväällä 2021 muuttamalla säännöstelypato luonnonmukaiseksi pohjapadoksi. Suunnitelman mukaisesti Kukkasjärvien alivedenkorkeus (13 cm) sekä aliveden-korkeus (9 cm) nousevat ja keskivedenkorkeus hieman laskee (1 cm). Järven luusuaan rakennettu luonnonmukainen pohjapato mahdollistaa kalankulun ja lisää myös virtavesilajistolle soveltuvan koskimaisen elinympäristön määrää. Ensimmäiset havainnot koskialueelta kunnostuksen jälkeen tukevat taimenen kotoutumista alueelle heti kunnostuksen jälkeen.

Iso-Kukkasen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi (Avoin tieto -järjestelmä, Pintavedet 3. suun-nittelukausi 2022). Klorofyllipitoisuuden v. 2010–2022 keskiarvo on Iso-Kukkasen puolella 5,8 µg/l, mikä on rehevyysluokituksen mukaan lievästi rehevä, mutta vielä varsin lähellä karun jär-ven rajaa (4 µg/l; Oravainen 1999). Hyvän tilan luokkaraja on 7 µg/l, joten arvot ovat hyvän tilan puolella (Aroviita ym. 2012). Pikku-Kukkasen puolella klorofyllipitoisuus on vaihdellut enemmän (6,3–38 µg/l). v. 2010–2022 keskiarvo on 16,9 µg/l, mikä viittaa rehevään veteen. Keskiarvoa nostaa etenkin elokuun 2012 korkea pitoisuus. Villähteen Kukkasen puolella klorofyllipitoisuus on myös vaihdellut suuresti (4,6–20 µg/l). Keskiarvo (12 µg/l) ilmentää rehevää järveä.

Villähteen Kukkanen

Vuonna 2019 Kukkasjärvillä tehtiin verkkokoekalastus kalaston ekologisen tilan selvittämiseksi. Koekalastuksen perusteella kalaston ekologinen tila on kokonaisuutena hyvä. Kalaston tila oli painossa mitatun sekä kappalemääräisen yksikkösaaliin perusteella erinomainen. Särkikalojen biomassaosuuden osalta tila oli tyydyttävä ja indikaattorilajien osalta hyvä. Kalastoluokituksessa käytettävä ekologisen laatusuhteen lukuarvo oli 0,75, mikä tarkoittaa hyvää tilaa (lukuarvot 0,6–0,8 kuvaavat tyydyttävää tilaa). (Kotakorpi 2019)

Fysikaalis-kemialliset tekijät ovat tilaluokittelussa ilmentäneet hyvää tilaa. Kokonaisfosforin luokkaraja vähähumuksisille järville on 18 µg/l (Aroviita ym. 2019). Iso-Kukkasen pintaveden ko-konaisfosforipitoisuus v. 2010–2022 on ollut keskimäärin 10,8 µg/l. Sen sijaan Pikku-Kukkasen (16,6 µg/l) ja Villähteen Kukkasen (17,2 µg/l) kokonaisfosforipitoisuudet ovat hieman korkeam-mat.

Kesäajan pintaveden typpipitoisuus on Iso-Kukkasessa niin ikään hyvän tilan puolella (luokkaraja 500 µg/l; Aroviita ym. 2019). Kesäajan keskipitoisuus 2010–2022 on 450 µg/l. Talvella typen pi-toisuudet ovat korkeammat, kun biologinen aktiivisuus on vähäisempää. Fosforin tavoin myös typpipitoisuudet ovat pienemmissä Kukkasjärvissä hieman Iso-Kukkasta korkeammat. Kesäajan pintaveden keskipitoisuus on Pikku-Kukkasessa 480 µg/l ja Villähteen Kukkasessa 500 µg/l. Selvää muutossuuntaa Kukkasjärvien ravinnepitoisuuksissa ei havaita.

Iso-Kukkanen on varsin syvä, joten järvi kerrostuu lämpötilan suhteen selvästi. Pohjanläheinen vesi jää yleensä viileäksi kesälläkin. Vaikka pohjanläheisessä vedessä havaitaan yleisesti alentu-neita happipitoisuuksia etenkin lopputalvesta, täydellistä hapettomuutta ei kuitenkaan ole ha-vaittu. Sen sijaan Pikku-Kukkasessa pohjanläheiset arvot ovat usein lähellä nollaa etenkin kesä-kerrostuneisuuden lopussa. Alhaisia happipitoisuuksia on havaittu mittaushistorian alusta alka-en. Matalimmassa Villähteen Kukkasessa happitilanne on ollut yleensä varsin hyvä, ajoittain ke-säkerrostuneisuuden lopulla on havaittu happivajetta.

Pikku-Kukkanen

Iso-Kukkasen vesi on varsin kirkasta ja näkösyvyys on yleensä 3–4 m (kesäkeskiarvo v. 2010–2021 3,3 m). Pikku-Kukkasessa loppukesän näkösyvyys on 2,2 m ja Villähteen Kukkasessa 1,9 m. Veden väriarvoja on mitattu säännöllisesti vasta 2000-luvulla. Iso-Kukkasessa (kesäajan keskiarvo 30 mg/l Pt) väriluvut ovat vähähumuksisille järville tyypillisiä ja osoittavat vain lievää humusleimaa. Pikku-Kukkasessa ja etenkin Villähteen Kukkasessa kesäarvot ovat tätä hieman korkeampia ollen keskihumuksisen järven tasolla (kesäkeskiarvo Pikku-Kukkanen 41 mg/l Pt ja Villähteen Kukka-nen 45 mg/l Pt). Kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa on ollut 2000-luvulla lievää nousua, sel-vimmin Iso-Kukkasen puolella. Vuosien 2010–2022 päällysveden keskiarvo on 8,4 mg/l O2, mikä on vielä vähähumuksisille järville tyypillinen. Pikku-Kukkasessa (10,1 mg/l O2) ja Villähteen Kuk-kasessa (9,7 mg/l O2) kemiallisen hapenkulutukset kesäarvot ovat tätä vain hieman korkeampia.

Kukkasjärvien pintaveden pH-arvo on lähellä neutraalia ollen kesällä hieman talviaikaa korkeam-pi yhteyttämisen seurauksena. Muutamien alkaliniteettihavaintojen perusteella Kukkasjärvien puskurikyky on hyvä (>0,3 mmol/l). Kukkasjärvien sähkönjohtavuus on 8–10 mS/m, mikä on normaalien pintavesien tasolla.

Nastolan kalastusalue ja sittemmin Nastolan osakaskunnat ry. on hoitokalastanut Kukkasjärviä lähes vuosittain vuodesta 1996 alkaen. Hoitokalastusta on tehty sekä nuottaamalla että ry-säpyynnillä, viime vuosina lähinnä nuottaamalla. Vuosien 1996–2019 hoitokalastuksen kokonais-saalis on yli 36 tuhatta kiloa. Järvillä on tehty 2000-luvulla myös ruovikoiden niittoa.

Lisätietoja: