Tavoitteet

Hankkeen tavoitteena on toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään Vesijärven palautumista hyvään tilaan. Samalla kerätään lisää tietoa veden tilan kehittymisestä pitkäaikaisilla perinteiseen näytteenottoon ja automaattiasemiin perustuvilla seurannoilla. Toteutettavat toimenpiteet perustuvat Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan ja sitä täsmentävän Hämeen ely-keskuksen toimenpideohjelmaan.

Tavoitteena on sekä tuoda Vesijärven hoitoon uusia avauksia että tukea jo käytännössä hyväksi todettuja vesienhoitotoimia. Hoitokalastukset ja vesikasvien niitot kuuluvat jo vakiintuneeseen järven hoidon työkalupakkiin. Vesijärven tapauksessa aivan uutena avauksena selvitetään veden kierrätyksen ja suodattamisen mahdollisuuksia Enonselän ravinteiden poistossa. Selvityksen kohteina ovat sekä päällysveden että alusveden suodatusmahdollisuudet.

Konkreettisena tavoitteena on hoitokalastaa 35 000 kg särkikaloja, niittää 40 ha ruovikoita ja laatia esiselvitys Lahti Energian jäähdytysveden oton hyödyntämismahdollisuuksista Enonselän hoidossa. Toimien toteuttamisessa otetaan huomioon järven Natura-arvot. Tavoitteena on, että toteutettavat toimenpiteet tukevat monimuotoisuuden lisääntymistä, luontotyyppien tilan parantamista ja niiden lajiston suojelun edistämistä.

Rahoittaja: Hämeen ELY-keskus
Kokonaiskustannuarvio: 80 000 euroa, josta Hämeen ELY-keskuksen rahoitusosuus 50 %
Kesto:27.11.2017 – 15.2.2019
Yhteyshenkilö ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen, puh. 040 514 8513
etunimi.sukunimi@vesijarvi.fi

Toimenpiteet

Hoitokalastus:

• hoitokalastuksen kohteena ovat ensisijaisesti särkikalat
• pääkohdealueina ovat Laitialanselkä ja Komonselkä
• pyynti voidaan toteuttaa nuotilla, rysillä tai katiskoilla
• tavoitteena on pyytää yhteensä 35 000 kg

Kalat vaikuttavat veden laatuun monella tavalla sekä suoraan että välillisesti. Kalojen biomassaan sitoutuu paljon ravinteita: järvissä veden fosforista yli puolet voi olla kaloissa. Kalasaaliin mukana poistuu siksi myös merkittäviä määriä ravinteita. Kalojen voimakkaimmat vaikutukset välittyvät eläinplanktonin kautta. Eläinplanktonin suuret vesikirput ovat tehokkaita levänsyöjiä ja pystyvät runsaina esiintyessään pitämään kasviplanktonin kurissa ja veden kirkkaana. Kookkaat äyriäiset ovat kuitenkin kalojen suosikkiravintoa. Jos siis planktonia syöviä kaloja on paljon, suurikokoinen eläinplankton käy vähiin ja kasviplanktonin määrä kasvaa. Hoitokalastuksella pyritään estämään järven tilan heikkenemistä, voimistamaan petokalakantoja ja poistamaan rehevöitymisen kannalta merkityksellistä kalalajistoa.

Vesijärven hoitokalastuksen tavoitteena on ollut pyytää vähäarvoista kalaa 20 kg/ha. Viime vuosina tuohon tavoitteeseen pääsy on kuitenkin ollut hankalaa. Kevään 2018 aikana valmistuu Luonnonvarakeskuksen raportti kesällä 2017 tehdyistä koko Vesijärven koeverkkokalastuksista. Alustavien kalastuksesta saatujen tietojen mukaan vuotuista hoitokalastustarvetta on arvioitava nykyistä joustavammin ja asetettava saalistavoitteet aikaisempaa enemmän kulloisenkin vuoden olosuhteita vastaavaksi. Tällöin esimerkiksi särkikalojen vuosiluokkien koko määrittää kulloisenkin kalastustavoitteen haarukassa 100 000 – 200 000 kg. Hoitokalastus pitää särkikalakannat pieninä ja takaa nuorille petokaloille vähemmän ravintokilpailijoita ja suuremmille sopivaa ravintokalaa. Myös petokaloilla on tärkeä merkitys särkikalojen runsastumisen ehkäisemisessä.

Toisaalta viime vuosina myös hoitokalastussaaliin kaupallinen käyttö on lisääntynyt ja yhä suurempi osa Vesijärven särkisaaliista päätyy jalostettavaksi elintarvikekäyttöön. Avovesikalastuksen osuus hoitokalastussaaliista on kasvanut entisestään, kun talvinuottaukset ovat kärsineet jääpeitteisyyden keston vaihteluista.

Vesikasvien niitot

• Kilpailutetaan niitot kevään aikana.
• Kilpailutuksen perustaksi kerätään osakaskuntien ehdotuksia niittoalueiksi
• Niittoja toteutetaan lähtökohtaisesti järven kaikilla osa-alueilla
• Niitot toteutetaan heinä-elokuussa lintujen pesintäkauden päätyttyä.
• Niittojen yhteenlaskettu tavoitepinta-ala on noin 40 ha.

Vesikasvien niitolla tavoitellaan yleensä järvimaiseman kohentumista ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantumista. Niitoilla voidaan parantaa veden vaihtuvuutta, estää umpeenkasvua ja kasvattaa avointa vesialaa. Samalla helpotetaan vesistön virkistyskäyttöä ja liikennettä. Myös liiallisen umpeenkasvun seurauksena heikentyneet linnuston elinolosuhteet paranevat. Vesikasvien niittäminen on osa vesistön kokonaiskunnostusta, mutta se ei riitä ainoana toimenpiteenä parantamaan veden laatua.

Vesijärvellä on niitetty vesikasveja melko laajasti jo kymmenenä vuonna peräkkäin. Niittoalueet on määritelty vuosittain, mutta lähtökohtana on ollut niittää samat ruovikot vähintään kahdesti peräkkäin. Niittojen tarkoituksena on vähentää vesikasvillisuutta, ei poistaa sitä kokonaan. Vesi- ja rantakasvien vyöhyke rannan ja ulapan välissä vähentää eroosiota ja toimii samalla myös ravinteita sitovana suodattimena. Niitot toteutetaan ammattiniittäjän toimesta, mutta niitetyn kasvimassan pois kerääminen on voimakkaasti yhteisöllinen prosessi, joka lisää parhaimmillaan toimijoiden sosiaalista pääomaa ja kasvattaa siten laajemminkin vesienhoidon toimenpiteiden toteuttamismahdollisuuksia. Viime vuosina lähes kaikki niitetyt vesikasvit on kuljetettu niitä hyödyntävän yrittäjän kustannuksella teollisen prosessin raaka-aineeksi. Mahdollisuudet vastaavaan selvitetään myös tulevana kesänä.

Syksyllä 2016 Vesijärven rantojen ruovikot kartoitettiin varsin kattavasti. Kartoituksen tuloksena syntynyttä paikkatietoaineistoa hyödynnetään tulevien niittokohteiden valinnassa.

Järven tilan seuranta

• kunnostetaan Paimelanlahden ja Vähäselän mittauslautat ja uusitaan tarvittavat mittausanturit.
• haetaan ja analysoidaan vesinäytteet vähintään 2 krt/v Laitialanselälle, Paimelanlahdelle ja Vähäselälle laskevista uomista

Vesijärvellä on viisi automaattista vedenlaadun mittausasemaa Myllysaaressa, Lankiluodossa, Enonselän keskisyvänteellä, Paimelanlahdella sekä Vähäselällä. Tällä hankkeella turvataan jatko Paimelanlahden ja Vähäselän automaattisille vedenlaadun mittausasemille. Hankkeessa myös haetaan ja analysoidaan vähintään kahdesti vuodessa vesinäytteet keskeisistä Laitialanselälle, Paimelanlahdelle ja Vähäselälle laskevista uomista, joita on lähes 20. Hanke vahvistaa kaiken kaikkiaan Vesijärven tilan ja kuormituksen tarkkailua, mikä on perustana onnistuneille kunnostustoimenpiteille ja järven suojelulle. Kerättävää aineistoa voidaan hyödyntää järven kunnostuksen ja tutkimuksen lisäksi myös opetuksessa. Tulokset ovat jatkossakin vapaasti kaikkien tarkasteltavana Internetissä.

Esiselvitys Lahti Energian jäähdytysveden oton hyödyntämisestä Enonselän tilan parantamisessa

• Avataan keskustelut keskeisten toimijoiden (esim. LYP, Lahti Energia, Lahti Aqua, HY, LUT) välillä
• Selvitetään käytettävissä olevat suodatusmenetelmät sekä veden ottoon että palautukseen
• Selvitetään Joutjoen mahdollisen laskeutusaltaan sijainti ja yleispiirteinen rakenne
• Selvitetään imuputken vetämiseen liittyvät näkökohdat
• Arvioidaan rakenteiden toteuttamisen vesienhoidollista potentiaalia
• Arvioidaan hankkeen poliittista ja taloudellista toteutettavuutta
• Laaditaan esiselvitysraportti

Enonselän viipymä on varsin pitkä, jopa lähes kuusi vuotta. Tämä aiheuttaa luonnollisesti ongelmia veden laadulle ja heikentää kunnostustoimenpiteiden vaikuttavuutta. Samaan aikaan Lahti Energia ottaa Enonselän eteläpäästä jäähdytysvettä Kymijärven voimalaan ja kierrättää sen Joutjoen kautta takaisin järveen. Jäähdytysveden kierrätyksen volyymi on Enonselän tilavuuteen suhteutettuna varsin huomattava. Enonselän tilavuudeksi on arvioitu noin 176 miljoonaa m3, Jäähdytysveden vuosittainen kierrätys on puolestaan ollut noin 70 – 80 miljoonaa m3. Kierrätettävä vesimäärä todennäköisesti pienenee tulevien vuosien aikana, mutta jää edelleen Enonselän tilavuuteen suhteutettuna varsin merkittäväksi taustatekijäksi.

Tässä hankkeessa selvitetään mahdollisuuksia käyttää Lahti Energian jäähdytysveden kierrätystä Enonselän tilan parantamiseen. Etenemislinjoja on kaksi. Näistä kevyemmässä selvitetään mahdollisuuksia johtaa osa Joutjoen kautta järveen palaavasta vedestä suodatuksen ja/ tai laskeutuksen kautta käsiteltäväksi niin, että ravinteita saadaan kiinni ennen niiden paluuta takaisin järveen.

Raskaammassa, mutta samalla todennäköisesti myös tehokkaammassa vaihtoehdossa palaavan veden käsittelyn lisäksi selvitetään merkittäviä muutoksia jäähdytysveden ottoon. Tässä hankkeessa selvitetään mahdollisuutta siirtää jäähdytysveden ottopaikkaa siten, että vesi otettaisiin rannan läheisen pintaveden sijaan syvänteen alusvedestä. Lämpötilakerrostuvien järvisyvänteiden alusvesi ei saa kerrostuneisuuskaudella happitäydennystä, ja voimakkaan hajotustoiminnan vuoksi rehevien järvien syvännealueilla esiintyy siksi usein loppukesällä hapettomuutta. Hapen loppuessa ja sedimentin raudan pelkistyessä rautayhdisteisiin sitoutunut fosfori liukenee veteen. Hapettomuutta ja korkeita fosfaattipitoisuuksia voi esiintyä myös talvella jääpeitteen alla riippuen jääpeitteen kestosta. Tässä esiselvityksessä pohditaan mahdollisuutta köyhdyttää Enonselän sedimentin fosforivarastoa ottamalla alusveteen kertynyt fosfori talteen sen sijaan, että sitä pyrittäisiin pidättämään sedimentissä. Tämä edellyttäisi kuitenkin vähintäänkin useiden satojen metrien mittaisen putken vetämistä syvännealueelta nykyiselle ottoaukolle.

Alusveden poisjohtamisesta on pääosin hyviä kokemuksia Keski-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Sen sijaan järven hydrologian kannalta edullisempaa kierrätys ja suodatus –mallia ei ole juurikaan käytetty. Helsingin yliopisto on kuitenkin aloittanut yhdessä Lahden kaupungin ja Nordkalk oy:n kanssa tutkimushankkeen, jossa tutkitaan kalkkisuodattimen käyttöä Kymijärven alusveden kierrättämisessä ja suodattamisessa. Kymijärveltä saatavat tulokset voivat helpottaa tässä hankkeessa selvitettävän Enonselän mallin toteuttamiskelpoisuuden arviointia.

Hankkeen tulosten hyödyntäminen

Hankkeessa syntyvää esiselvitystä hyödynnetään Enonselän vesienhoitotoimien jatkosuunnittelussa sekä tulevien rahoitushakujen pohjana. Toteutuessaan erityisesti alusveden kierrätyskokeilu voi tuoda merkittävää lisätietoa muidenkin vastaavien kohteiden hoitotoimien suunnitteluun. Melko suurten virtaamien oloihin suunniteltujen suodatustekniikoiden selvittäminen ja testaaminen palvelevat vesienhoitoa laajemminkin. Hankkeen tuloksista viestitään tilanteen mukaan Vesijärvisäätiön verkkosivuilla, some-kanavissa sekä perinteisessä mediassa. Hanke hyödyntää myös valtakunnallista vesistökunnostusverkostoa hankkeen tulosten esille tuomisessa.