Hollolan Vähä-Tiilijärven tilaa selvitettiin vuoden 2018 massiivisen sinileväkukinnan jälkeen perusteellisesti vuosina 2019–2020 ja järvelle laadittiin hoitosuunnitelma. Järven havaittiin rehevöityneen hitaasti vuosikymmenten kuluessa. Vähä-Tiilijärven vesi vaihtuu hitaasti ja se on edesauttanut ravinteiden kertymistä pohjalle. Järven pohja on hyvin eloperäinen ja hapen kulutus on kesän ja talven kerrostuneisuuskausina voimakasta. Tällä hetkellä rehevyyttä ja ravinnetasoon nähden korkeita levämääriä ylläpitää järven tiheä särkikalakanta. Järvellä aloitettiin hoitokalastus keväällä 2020 järven ravintoverkon toiminnan ja edelleen järven tilan parantamiseksi. Viime kesänä (2022) tutkittiin järven kalaston tilaa, eläinplanktonyhteisön rakennetta ja vedenlaatua hoitokalastuksen vaikutusten selvittämiseksi ja jatkotoimenpiteistä päättämisen tueksi.

Isokokoinen ahven vähentynyt huolestuttavasti

Elokuussa 2022 tehty verkkokoekalastus paljasti, että särkien määrä ei ollut vähentynyt hoitokalastuksesta huolimatta. Lämmin kesä 2021 synnytti vahvan särjen vuosiluokan, joten etenkin 8–10 cm kokoisia särkiä oli nyt runsaasti. Sen sijaan etenkin isokokoisen ahvenen määrä oli huolestuttavasti vähentynyt. Hauki ja ahven ovat erittäin tärkeitä petokaloja pitämään särkikantaa kurissa, joten suuret, petokaloiksi laskettavat ahvenet sekä kaikki hauet vapautetaan aina hoitokalastussaaliista. Toivottavaa olisi, että myös vapaa-ajan kalastajat ja pilkkijät keskittyisivät vain särkeen, ja etenkin isot ahvenet päästettäisiin takaisin. Vähä-Tiilijärven kokoisessa pienessä järvessä petokaloihin keskittyvä kalastus saattaa tahattomasti muokata järveä särkivaltaiseksi.

Hoitokalastuksen alussa särjelle tehtiin vuonna 2020 kasvututkimus, jossa todettiin särkien kasvavan hitaasti todennäköisesti ylitiheän kannan vuoksi. Myös ahvenen kasvu on täydentyneiden tutkimustulosten perusteella osoittautunut hitaaksi; kasvu hidastuu selvästi kahden ensimmäisen vuoden jälkeen oletettavasti voimakkaan ravintokilpailun vuoksi. Noin 5 vuoden iässä kasvu jälleen nopeutuu, kun ahven siirtyy käyttämään kalaravintoa. Jos hoitokalastuksella onnistutaan vähentämään särkien määrää, ahvenen ravintotilanne paranee ja kasvu nopeutuu erityisesti 2–5 vuoden iässä.

Särjen historiasta järvessä on jonkin verran tietoa saatavilla alueella pitkään asuneilta. Varhaisimmat havainnot särjestä ovat 1950-luvulta, jolloin järvessä oli lähinnä suuria särkiä. 1970-luvulla särkiä on mahdollisesti jopa tuotu järveen hauen ravinnoksi. Ensimmäinen verkkokoekalastus järvellä on tehty vuonna 2002, jolloin särkeä oli, mutta pienet särjet puuttuivat. Tämä viittasi siihen, ettei särjen lisääntyminen järvessä onnistunut joka vuosi. Tähän on saattanut olla syynä järven happamuus. Etenkin kevään sulamisvedet voivat aiheuttaa happaman pulssin, jolle särjen mäti ja poikasvaiheet ovat herkkiä. Järven pikkuhiljaa rehevöityessä särjen lisääntyminen on onnistunut yhä paremmin. Rehevässä järvessä särki pärjää jo ahventa paremmin ja kiihdyttää rehevöitymistä. Suuret särjet pöyhivät pohjaa siirtäen sieltä ravinteita veteen. Pienet särjet puolestaan syövät tehokkaasti eläinplanktonia.

Eläinplanktonlajisto edelleen pienikokoista

Järvessä kasviplanktonia eli leviä syövän eläinplanktonin lajikoostumus vaikuttaa suuresti siihen, miten tehokkaasti se kykenee säätelemään levien määrää. Tehokkaimpia levien laiduntajia ovat suurikokoiset vesikirput, erityisesti Daphnia-lajit. Koska kalat etsivät ravintoa pääasiassa näkönsä avulla, ne valikoivat ravinnokseen ensisijaisesti suurikokoisimpia vesikirppuja. Jos kaloja on paljon, suuret vesikirput saalistetaan pois, jolloin pienikokoiset vesikirput ja rataseläimet runsastuvat. Ne eivät kuitenkaan pysty säätelemään levien määrää, vaan päinvastoin kierrättävät tehokkaasti ravinteita takaisin levien käyttöön. Vuosina 2019 ja 2020 Vähä-Tiilijärven eläinplanktonyhteisö osoittautui hyvin pienikokoiseksi. Hoitokalastuksen tavoitteena on saada suurikokoiset lajit jälleen runsastumaan.

Viime kesänä tutkittiin, onko hoitokalastuksella saatu eläinplanktonin tilannetta parannettua. Vähä-Tiilijärven eläinplankton osoittautui kuitenkin aiempien vuosien tavoin pienikokoiseksi ja siten heikoksi säätelemään kasviplanktonia. Leviä määrää heikosti säätelevien kyklooppihankajalkaisten ja rataseläinten huomattava runsaus suhteessa vesikirppuihin on merkki kalojen eläinplanktoniin kohdistamasta voimakkaasta saalistuksesta. Vaikka vesikirppujen koko oli vuonna 2022 jo hivenen suurempi kuin vuosina 2019 ja 2020, olivat Daphnia-yksilöt edelleenkin hyvin pieniä esimerkiksi verrattuna Vesijärveen. Eläinplanktontulokset olivat siis yhdenmukaisia koekalastustulosten kanssa. Pienikokoinen eläinplankton yhdessä runsastuneiden särkien kanssa kierrättää tehokkaasti ravinteita vesipatsaassa ja siten ylläpitää rehevää tilaa.

Vedenlaatutulokset kertovat rehevyydestä

Vuonna 2022 Vähä-Tiilijärvestä otettiin myös vesinäytteitä. Päällysveden pääravinteen, fosforin, pitoisuudet olivat lievästi rehevällä tai jopa rehevällä tasolla. Pitoisuus oli hieman muutamaa viime vuotta korkeampi. Korkein fosforipitoisuus mitattiin heti keväällä toukokuussa. Lopputalvella alusveden happitilanne on ollut usein heikko, mutta maaliskuussa 2022 fosforipitoisuus kohosi pohjan lähellä edellistalvia enemmän. Alusvedessä fosforipitoisuudet nousevat usein myös loppukesällä happitilanteen heiketessä ja niin kävi myös viime kesänä.

Levämäärästä kertova klorofyllipitoisuus oli viime kesänä korkea, ollen ajoittain jopa erittäin rehevällä tasolla. Vuosien 2020 ja 2021 hyvältä näyttänyt suunta siis katkesi. Levää oli myös edellisvuotta enemmän suhteessa ravinnepitoisuuteen. Tämä kertoo ongelmista ravintoverkon toiminnassa, kuten koekalastus- ja eläinplanktontulokset jo paljastivat.

Vähä-Tiilijärveen laskettiin vuosina 2014–2020 läheisen palvelutalon jäähdytyksessä käytettyä pohjavettä. Kirkkaan veden tulon päättyminen saattaa näkyä järven veden värin tummumisena ja toisaalta sähkönjohtavuuden ja alkaliniteetin laskuna. Pientä viitettä tähän suuntaan on tuloksista havaittavissa.

Töitä riittää vielä

Ravintoverkkoselvityksen tulokset osoittavat, ettei hoitokalastuksella ole saatu riittävän tehokkaasti vähennettyä särkikantaa. Suotuisat, lämpimät kesät voivat yhä tuottaa suuria särjen vuosiluokkia, millä on vaikutusta ravintoverkon toimintaan ja levämääriin järvessä. Hoitokalastusta on tähän mennessä tehty keväisenä kutupyyntinä katiskoilla. Jatkossa särkien hoitokalastusta on pyrittävä tehostamaan ja etsittävä mahdollisia uusia tehokkaita ajankohtia keväisen kutupyynnin lisäksi. Vesalan kalaveden osakaskunta on sitoutunut jatkamaan hoitokalastusta.

Lue lisää:
Ravintoverkkotutkimus on osa Vesijärvisäätiön toteuttamaa Vesienhoidon tavoitteiden tukeminen Vesijärvellä ja Lahden seudun pienemmillä järvillä 2022–2023 -hanketta, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Vesiensuojelun tehostamisohjelman varoista.
Koekalastusraportti on luettavissa täältä
Eläinplanktonraportti on luettavissa täältä
Vesinäytteet otettiin osana Hollolan kunnan pienjärviseurantaa, jonka raportti on luettavissa täältä.

Lisätiedot:
Mirva Ketola
mirva.ketola@vesijarvi.fi
p. 044 973 5137