Helsingin yliopiston uudessa tutkimuksessa selvitetään, voisiko Enonselän syvänteisiin kertyvän fosforin poistaminen esimerkiksi alusvettä poisjohtamalla nopeuttaa järven kunnostumista.
Sisäinen fosforikuormitus Enonselän haasteena
Vesijärven ekologinen tila on kohentunut viime vuosikymmeninä voimakkaan rehevöitymisen jäljiltä, mutta Enonselällä ei aivan ole saavutettu vielä hyvän tilan rajapyykkiä. Veden fosforipitoisuudet ovat yhä korkeahkoja, ja sinileväkukintoja ilmeneekin Enonselällä säännöllisesti. On tyypillistä, että järveen kohdistunut mittava ravinnekuormitus näkyy järven tilassa useita vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun kuormitus on merkittävästi vähentynyt, sillä vesistöön kertyneet ravinteet kiertävät siellä usein pitkään ja poistuvat hitaasti.
On arvioitu, että Enonselälläkin merkittävimpiä rehevän tilan ylläpitäjiä on sisäinen fosforikuormitus eli pohjasedimenttiin kertyneen fosforin kiertäminen uudelleen ja uudelleen vesipatsaaseen perustuottajien kuten levien käyttöön. Etenkin matalilta, alle 10 m syviltä alueilta pääsee Enonselällä mm. tuulen ja aallokon vaikutuksesta kulkeutumaan kesäaikaan fosforia suoraan vesipatsaan pintakerroksiin, jossa levät elävät. Toisaalta Enonselän syvimpiin vesikerroksiin, alusveteen, kertyy kesä- ja talviaikaan suuria määriä pohjasedimentistä liukenevaa fosforia, kun pohjalla oleva eloperäinen aines hajoaa kuluttaen samalla alusvedestä hapen pois, eikä alusvesi pääse vaihtumaan johtuen vesikerrosten lämpötilaeroista (kesä) tai jääkannesta (talvi).
Voisiko kierrettä katkaista?
Alusveden fosforia ei siis päädy helposti lannoittamaan Enonselän pintakerroksia kesän aikana, mutta syksyllä pintakerrosten jäähtyessä vesimassat ravinteineen sekoittuvat järvessä pohjia myöten – puhutaan järven täyskierrosta. Onkin mahdollista, että syvänteistä täyskierroissa kumpuava fosfori ylläpitää osaltaan järven rehevää tilaa levitessään myös matalille alueille, joilta sitä pääsee kesäaikaan vapautumaan suoraan levien ulottuville.
Helsingin yliopiston vuonna 2023 käynnissä olevassa tutkimushankkeessa selvitetään parhaillaan tätä syvänteiden fosforin merkitystä Enonselän rehevyyden ylläpitäjänä. Näin pyritään tuottamaan tarkempaa tietoa siitä, miten kunnostustoimia olisi tulevaisuudessa kannattavaa kohdentaa Enonselän toipumiskehityksen tukemiseksi. Sisäisen kuormituksen varsinainen estäminen on haastavaa, mutta ylimääräisen fosforin poistumista vesistöistä voidaan pyrkiä nopeuttamaan erilaisin keinoin. Enonselällä jo pitkään käytössä olleen hoitokalastuksen ohelle eräänä vaihtoehtona saattaisi olla alusveden pumppaaminen järvestä. Ravinteikkaan alusveden mukana osa sedimentistä vapautuneesta fosforista ohjautuisi kokonaan pois järvestä eikä siten enää pääsisi ruokkimaan leväkukintoja. Menetelmää on sovellettu mm. Kymijärvellä, jossa pumpattu vesi johdetaan suodatusjärjestelmän ja kosteikon kautta takaisin järveen.
Enonselän tutkimuksella on siten kaksi tavoitetta:
1) selvittää, missä määrin syvänteet syöttävät fosforia matalille alueille täyskiertojen kautta, ja
2) arvioida, kuinka tehokkaasti tätä syvänteisiin kertyvää fosforia voitaisiin poistaa alusvettä pumppaamalla ja siten osaltaan katkaista sisäkuorman kierrettä Enonselällä.
Tutkimuksen toteutus
Hanke toteutetaan keräämällä Enonselältä kattavasti vesi- ja sedimenttinäytteitä aina jääpeitteiseltä ajalta alkusyksyn täyskiertoon saakka. Lisäksi seurataan hiukkasmuotoisen fosforin ja siihen läheisesti kytköksissä olevan raudan laskeutumista vesipatsaasta pohjalle eri alueilla. Näin pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti fosforin ja raudan kiertoa Enonselän eri osissa ja syvyyksillä.
Enonselän sedimenttitutkimus tehdään osana Vesijärvisäätiön toteuttamaa Vaikuttavuutta vesienhoidon toimenpiteisiin 2022-2024 -hanketta, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Vesiensuojelun tehostamisohjelman varoista.
Lisätiedot:
Soila Silvonen, tutkijatohtori
Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
soila.silvonen@helsinki.fi
Leena Nurminen, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
leena.nurminen@helsinki.fi
Jukka Horppila, professori
Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
jukka.horppila@helsinki.fi
Jutun ylempi kuva: Sedimenttikeräinten laskemista veteen. Keräinten avulla mitataan, paljonko eri ajanjaksoilla ja alueilla vesipatsaasta laskeutuu pohjalle kiintoainetta ja sen mukana mm. fosforia ja rautaa.
