Viime kesäkuussa sain Vesijärvisäätiöiltä käyttööni satoja mikroskooppikuvia Vesijärven eliöistä. Selailin niitä ja näin edessäni valtavan kirjon lajeja, joiden olemassaolosta en tiennyt juuri mitään. Olin haltioitunut.

Olin jo pidempään ajatellut, että haluaisin toteuttaa näyttelyitä, jotka yksi kerrallaan kuvaisivat suomalaisen luonnon ekosysteemejä. Minua oli myös kiehtonut ajatus siitä, että tekisin näkymättömiä ja näennäisen mitättömiltä vaikuttavia lajeja näkyväksi ja nostaisin ne jalustalle yleisesti tunnettujen ja ikonisten lajien rinnalle. Saamani mikroskooppikuvat avasivat väylän ajatukseni toteuttamiselle.

Matka todellisuuden ja mielikuvituksen välimaastoon
Katsoessani mikroskooppikuvia, katosi mittakaavan merkitys. Pienuuden sijaan näin edessäni muotoja ja kaaria, ääriviivoja ja rakenteita, haituvia ja piikkejä, sävyjä ja varjoja. Silmäni etsivät yhä uusia yksityiskohtia ja tarkastelivat niitä eri suunnista. Uppouduin kuviin. Eteeni alkoi hahmottua yksilöitä, joilla oli piirteitä, ilmeitä, tapoja olla ja liikkua. Huomasin hymyileväni. Olin saanut kiinni jostain, mitä todellisuudessa en nähnyt. Alkoi matka todellisuuden ja mielikuvituksen välimaastoon.

Ystävystyminen Vesijärven elämän kanssa
Vietin viikkoja piirtäen luonnoksia vesikirpuista. Vähitellen ne alkoivat tuntua ystäviltäni, niin tiiviisti vietin kunkin kanssa aikaa. Uusille ystävilleni hahmottui persoona, jokainen sai ilmeen ja olemuksen, jolla tulisi näyttelyssä olemaan esillä ja jolla kutsuisi katsojan luokseen. Samaan aikaan työstin kuvia Vesijärven kaloista, hyönteisistä, linnuista ja matelijoista.

Daphnia – Vesijärven pieni suuri sankari
Näyttelyn lähestyessä tuli aika päättää kuka uusista ystävistäni edustaisi koko Vesijärven lajistoa, kuka olisi näyttelyn päähenkilö ja kansikuvahahmo. Kesän aikana olin useita kertoja palannut vesikirppu Daphniasta tekemäni kuvan äärelle. Pidin hänestä ja hänen ystävällisen levollisesta olemuksestaan. Pystyin kuvittelemaan kuinka hän liikkuisi veden mukana eteenpäin, suodattaisi vedestä kasviplanktonia ravinnokseen ja pitäisi vettä puhtaana – ilman, että kukaan huomaisi. Daphnia hurmasi minut olemuksellaan, mutta se edusti myös kaikkea sitä, jonka takia olin halunnut näyttelyn tehdä.

Pienestä suurin
Haluan taiteellani tehdä pienestä suuren ja huomaamattomasta keskipisteen. Tehdä näkymättömästä näkyvän ja hyljeksitystä arvostetun.

Koen, että ensimmäinen Vesijärvi -kokoelmani on kuin kevyt kosketus vesistöekosysteemin todelliseen rikkauteen. Se on kutsu oivaltamaan, että jokaisella eliöllä on oma tärkeä roolinsa ekosysteemissä, oli se sitten kuinka pieni tai huomaamaton tahansa.

Kutsu yksityiskohtien äärelle
Toivon, että näyttelyni houkuttelee kävijöitä yksityiskohtien äärelle, katsomaan tarkkaan, näkemään enemmän, havainnoimaan kohtaamansa sekä tutkimaan, ihastumaan ja ystävystymään.

Ystäväni Daphnian lisäksi näyttelyssä on esillä Vesihessu (hankajalkainen), Viettelijä (petovesikirppu), Vesipossu (vesikirppu), Harmistunut särki (särki), Ujouikku (silkkiuikku), Vesiprinssi (hauki), Onnellinen joutsen (laulujoutsen), Seinäkiipeilijä (sisilisko), Koreilija (sudenkorento), Affen (ahven), Korrella (rytikerttunen), Vetten päällä (vesimittari) ja Rokkitoukka (surviaissääsken toukka)

Tuuli Sotamaa
Olen taiteilija ja muotoilija sekä luonnon ja eläinten ystävä ja puolestapuhuja. Minua on aina kiehtonut luonnon ja eläinten aitous, lahjomattomuus sekä niiden herkkyys yhdistettynä voimaan. Olen antanut eläinten opettaa minua, kuinka viestiä ilman sanoja, kuinka lukea eleitä, olla läsnä, tarkkailla ja havainnoida.

Tuuli Sotamaan näyttely Elämänverkko Vesijärvellä – Vesikirppu Daphnia ja muut ystäväni on nähtävillä Ristinkirkossa vielä 30.9. saakka.