Anu Väinölän yhteys Vesijärveen juontaa juurensa
isovanhempien rakennuttamasta kesäpaikasta,
joka on ollut suvulla 40-luvulta asti.

Asikkalan mökillä vietettiin kaikki lapsuuskesät. Ukille soudin painavaa venettä varmaan 10-vuotiaasta asti, kun hän nosti verkkoja, muistelee Väinölä.

Vaikka Kajaanselkä on Vesijärven puhtainta osaa, Väinölä muistaa, että kesänvieton kiertoon kuuluivat vihreät pallukat, jotka joka heinäkuu ilmestyivät veteen. Pyöreät pallot olivat halkaisijaltaan 2–4 millimetriä.

Ei niihin sen kummemmin kiinnitetty huomiota, todettiin vain, että nyt niitä taas on.

Kesäpaikassa merkityksellisintä on nimenomaan järvi. Sen visuaalisuus ja äänet, mahdollisuus uida, liikkua järvellä ja kalastaa. Mökkirantaa hallitsee tiheä kaislikko, jossa järviruoko on näkyvin vesikasvi. Näkymä Kajaanselälle on kuitenkin säilynyt ja edelleen tärkeä. Mökki on nykyään suvun yhteiskäytössä.

Etäkummina Vantaalla

Anu Väinölälle Vesijärvi-kummius on yksi tukikohde muutaman muun lisäksi. Hän toteaa, että Vantaalla asuvana hänen ei tule kovin kiinteästi seurattua työtä Vesijärven hyväksi. Toisaalta, jos Vesijärvi olisi ollut oikein kirkasvetinen ja hyväkuntoinen järvi, hän ei ehkä olisi kummiksi liittynytkään.

Kummiksi hän liittyi nettilomakkeen kautta 10 vuotta sitten. Tuolloin hän veti luonnontieteiden ja ympäristöalan yksikköä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa, jolla oli toimipiste myös Lahdessa. Tutkijataustaisena hänelle on tullut mieleen, miten ihmiset arvottavat järvien tilaa ja paljonko he olisivat valmiita siitä maksamaan.

Vesijärven vapaa-ajanasukkaissa voisi olla paljonkin kummipotentiaalia.

Vesijärven kummit saavat ajoittain ennakkoon tietoa tulevista tapahtumista tai alennetun tarjouksen jostain uutuustuotteesta.

Ne ovat olleet mukava tapa muistaa kummia. Etäkummeja voisi kiinnostaa vaikka webinaari Vesijärvi-työstä, koska siihen osallistuminen ei olisi paikkaan sidottu, Anu Väinölä toteaa.

Kuva: Anu Väinölän kotialbumi.