Kiinnostavinta maisemassa on vesi sen erilaisissa olomuodoissaan. Vesi kuuluu maisemassa, ropinana, jään kilinänä ja ujelluksena, solinana, pauhuna tai tyrskyinä vasten kiviä. Vesi näkyy maisemassa monenlaisena välkkeenä, virtoina ja aaltoiluna. Sumuinen päivä tekee maisemasta salaperäisen ja sateella maiseman värit kirkastuvat. Tyynellä säällä veden pintaan heijastuva maisema tarjoaa hienoja elämyksiä. Ihmisille vesi ja vesistöt antavat loputtomasti koettavaa.

 

Suomalaisen sielu lepää vesistömaisemassa. Hakeudumme mielellämme ihailemaan vesistömaisemaa korkeille paikoille ja rannoille. Vesistöt ovat osa kansallista identiteettiämme ja niin toimeentulon kuin virkistyksen lähteitä. Matkailussa vesistömaisemaa voitaisiin tuotteistaa vielä enemmän. Vesistöihin liittyy lukemattomia tarinoita kerrottavaksi ja vesistöjen saavutettavuutta on mahdollista parantaa. Vesistöjen äärellä voidaan helposti tarjota matkailijoille kokemuksia paikallisesta elämäntavasta.

”Vesi vanhin voitehista”. Vesi on meille arkipäivän luksusta. Saamme juoda puhdasta pohjavettä ja voimme saunan jälkeen pulahtaa viileään veteen. Pystymme myös monella tavalla nauttimaan lukuisista erilaisista maisemista, missä on vettä, kuten pulputtavista lähteistä, solisevista puroista, pauhaavista koskista, järvien ulapoista ja meren aavoista. Vesi on tärkeä osa suomalaista maisemaa. Se on osa hyvinvointiamme.

Vesi on myös ihmisen toimien peili. Vesistöt paljastavat tekomme ennemmin tai myöhemmin. Meistä jokainen voi tehdä parhaansa vesistöjen puolesta. Luonnon monimuotoisuutta lisäävien kosteikkojen perustaminen, muoviroskien kerääminen rannoilta, kasvipeitteisyys pelloilla ja monet muut vesiensuojelun keinot lisäävät myös maiseman monimuotoisuutta ja arvoa.

 

Tuhansien järvien Suomessa vesistöt eivät juuri näy tiemaisemassa tai taajamissa. Rannat ovat kasvaneet umpeen. Vesistömaisema onkin muuttunut eniten juuri suhteessa näkymiin. Riittäisi, kun joskus puiden runkojen läpi siivilöityisi vesistömaisemaa.