Vähä-Tiilijärveen johdettava jäähdytysvesi vaikuttaa purkautuvan useampaan eri vesikerrokseen, eivätkä mittaustulokset anna aukotonta tietoa purkuputken vaikutuksesta järven tilaan.

Vähä-Tiilijärven tilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu vuoden aikana laajasti. Yksi selvityskohde on ollut palvelukoti Onnenkodon jäähdytysvedet. Vähä-Tiilijärven läheisyydessä sijaitsevan kiinteistön viilentämiseen käytetään Salpa-Mattilan varavedenottamosta johdettua pohjavettä, joka lämmönvaihtimen kautta kierrettyään puretaan järveen. Oletuksena on ollut, että puhtaalla pohjavedellä on positiivinen vaikutus järveen. Sinileväkukintojen takia on kuitenkin epäilty, että kylmä jäähdytysvesi painuu järven pohjalle työntäen ravinteikkaampaa vettä ylös levien käytettäväksi.

Jäähdytysvesien kulkua järvessä selvitettiin lämpötilamittareilla, jotka tallensivat kesäkuusta lähtien lämpötilaa syvänteessä eri vesikerroksissa puolen tunnin välein. Lisäksi mitattiin lämpötilaa pohjan lähellä purkuputken ja syvänteen puolivälissä sekä purkuputken alimmassa tarkastuskaivossa. Myös jäähdytysveden happipitoisuutta ja ravinnepitoisuutta selvitettiin. Järveen purettavan pohjaveden sähkönjohtokyky on luontaisesti järven sähkönjohtavuutta korkeampi, joten sitä käytettiin merkkinä elokuussa tehdyssä luotauksessa, jossa veden sähkönjohtavuutta, lämpötilaa, happipitoisuutta, sameutta sekä humusta tutkittiin järven halki kulkevilla linjoilla.

Luotauksessa selvisi, että sähkönjohtavuus nousi alusvedessä eli pohjanläheisessä vesikerroksessa, mikä viittasi jäähdytysveden päätymiseen pohjanläheiseen vesikerrokseen. Tulkintaa vaikeuttaa kuitenkin se, että syvänteessä oli kesällä happikatoa, mikä myös nostaa sähkönjohtavuutta pohjanläheisissä vesikerroksissa. Sähkönjohtavuudessa havaittiin lisäksi viitteitä siitä, että jäähdytysvesi olisikin päätynyt enimmäkseen pintaveteen. Lämpötilamittareilla ei havaittu kylmän veden virtauksia alusveteen, mutta pientä viilenemistä havaittiin ylemmässä vesikerroksessa. Tarkastuskaivosta mitattuna ja Onnenkodon raporteista havaittiin, ettei purettava vesi ole koko ajan saman lämpöistä, vaan se lämpenee lämmönvaihtimessa etenkin päivisin. Purkautuvan veden lämpötila vaihtelee vuorokautisesti 8-13 asteen välillä, joten se ei päädy aina samaan vesikerrokseen.

Näyttää siltä, että kesällä 2019 jäähdytysvesi ehti pääosin sekoittua ennen syvännettä, ja sekoittui enemminkin pintaveteen kuin alusveteen. Kesällä 2018 tilanne on kuitenkin voinut olla toinen. Kesä 2018 oli huomattavasti lämpimämpi, minkä vuoksi jäähdytysvettä käytettiin enemmän, ja se on voinut purkaantua siitä johtuen kylmempänä.

Alimmasta tarkastuskaivosta tehtyjen happimittausten perusteella jäähdytysvedessä oli hyvin happea. Suoraan alusveteen painuessaan sen olisi voinut odottaa parantavan happitilannetta, mutta näin ei käynyt. Hapen kulutus on ollut kovaa, sillä happitilanne oli alusvedessä heikko. Levien pääravinnetta, fosforia, jäähdytysvedessä oli hyvin vähän. Toista pääravinnetta, typpeä, jäähdytysvedessä oli kuitenkin paljon. Pohjavesi sisältää alueella luontaisesti varsin paljon typpeä, joten sen laskeminen järveen ei ole täysin ongelmatonta.

Johtopäätösten tekoa vaikeuttaa mittauskesän 2019 viileämmät sääolot. Jäähdytysvettä purkautui hellekesänä 2018 selvästi enemmän Vähä-Tiilijärveen kuin kesällä 2019. Myös putken rakennetta muutettiin kesän aikana.

Yleisötilaisuus Vähä-Tiilijärven tuloksista

Vähä-Tiilijärvellä on kesän aikana tehty useita tutkimuksia mm. veden laadusta, ravintoverkosta sekä jäähdytysvesistä. Tuloksia esitellään 16.1.2020 Hollolan kunnan virastotalolla. Tilaisuus Hollola-salissa alkaa klo 17.30.  Tervetuloa!

Lisätiedot:

Mirva Ketola
vesistöasiantuntija
etunimi.sukunimi@vesijarvi.fi
p. 044 973 5137