Valitse sivu
Vesiposti banneri

Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön Blogi

Markus Luukkonen on media-alan ammattilainen ja Lahden

seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö, joka vietti lapsuutensa
Mikkelissä kirkasvetisen Saarijärven äärellä.

 
Vesijärvi liittyy minulla kiinteästi kesien viettoon.
 
 
En omista venettä, mutta ystävien kutsusta on silloin tällöin mahdollisuus astua purrelle iltaa viettämään. Kohteet ovat olleet moninaiset: joskus on matkustettu Messilästä Lahden satamaan, toisinaan Selkäsaareen, Vääksyn kanavalle tai Kelventeelle, pisimmillään aina Sysmän Päijätsaloon saakka.
 
 
Matka vesillä on aina elämys. Leppeä kesäinen päivä, tyyni järvenselkä, hyväntuulisia ihmisiä. Päivä Vesijärvellä on kuin viikonloppu Ruotsinlaivalla – mutta kevennetyssä ja paljon hapekkaammassa muodossa!
 
 
Lapsuuteni elin Mikkelissä, silloisessa maalaiskunnassa. Kotitalostani oli vain puolikas kivenheitto eli 20 metriä Saarijärven rantaan. Saarijärven mittasuhteet eivät vedä vertoja Vesijärvelle, mutta edellistäkään ei voi luonnehtia pieneksi. Myös Saarijärveltä löytyy useiden kilometrien pituisia selkiä.
 
 
Saarijärven vesi oli kirkasta ja juomakelpoista. Muistan yhden jos toisen kesäpäivän, kun astelin nukkaantuneen kotilaiturin nokkaan, asetuin vatsalleni ja hörpin vettä. Kova kalamies en ole koskaan ollut, mutta lapsuuden ongintareissuilla mato-ongella napanneet ahvenet ovat kuitenkin jääneet mieleen.
 
 
Järvet synnyttävät vahvoja elämyksiä. Ne ovat kaikki omalla tavallaan erityislaatuisia. Kuten Suonteen tuoreet muikut, ei niitäkään voi unohtaa.
 
 
Meillä on monenlaisia ympäristöongelmia, joista Vesijärven tilanne ei kuulu vähäisimpiin. Ne, jotka ovat eläneet lapsuutensa Lahdessa tai lähikunnissa, muistavat Vesijärven aivan erikuntoisena kuin se on nyt.
 
 
Tarvitsemme paljon yhteistyötä ympäristön hyväksi ja paljon arvostusta luomakuntaamme kohtaan. Puhdas vesi ja sen äärellä syntyvät elämykset kuuluvat myös jälkipolvillemme.
 
 
Lahden seurakuntayhtymä tukee Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiötä vuotuisella toiminta-avustuksella. Seurakunnissa tehdään tavoitteellista ympäristötyötä muutenkin – osoituksena tästä saimme maaliskuussa kirkon ympäristödiplomin vuosiksi 2019-2023.