Virtavesissä kuteva taimen on ollut yleinen kala Suomen virtavesissä ja järvissä. Luontaiset taimenkannat ovat pääosin hävinneet ja jäljellä olevat kannat voimakkaasti taantuneet, koska joet on suurelta osin valjastettu vesivoiman tuottamiseen ja pienemmät uomat on perattu maa- ja metsätalouden tarpeisiin.

Viime vuosina taimenkantoja on Suomessa elvytetty palauttamalla vaellusyhteyksiä, kunnostamalla lisääntymis- ja poikasalueita, tekemällä kalastusrajoituksia sekä kotiutusistutuksin. Luonnonvaraisten taimenkantojen kotiutusistutuksissa on suurten poikasten sijasta käytetty yhtenä keinona mätijyvien istuttamista. Mätijyvien istutus vie istutusmenetelmän lähemmäksi lohikalojen luontaista lisääntymistapaa ja mahdollistaa istuttamisen paremmille alueille, kuin mitä kasvatettujen poikasten istuttamisessa on pystytty tekemään.

Vesijärvellä Laitialanselälle laskeva Hammonjoki on selvästi potentiaalisin taimenen lisääntymisjoki, mutta muutamissa muissakin puroissa on runsaasti pohjavesivaikutusta ja siten hyvät edellytykset luontaisen taimenkannan luomiselle. Hammonjokea on kunnostettu mm. 2008, jolloin mm. poistettiin Koveroisten padon aiheuttama nousueste. Vuonna 2015 kunnostettiin n. 130 metrin alue joen alaosalla. Hammonjoelle on istutettu vuodesta 2012 alkaen taimenta mätirasioiden avulla kalataloudellisena velvoitehoitona, ja poikastiheydet ovat olleet paikoitellen korkeita. Myös Vesijärvellä on tehty havaintoja suurista ehjäeväisistä taimenista, jotka ovat todennäköisesti peräisin näistä mätirasiaistutuksista.

Hammonjoen mätirasiaistutusten hyvien kokemusten innoittamana Vesijärven kalastusalue käynnisti hankkeen, jota rahoittaa Pohjois-Savon ELY-keskus kalastonhoitomaksuvaroista. Hankkeessa tehdään kotiutusistutus mätirasioilla neljän parhaaksi arvioidun puron koskialueille ja istutuksen onnistumisen selvittämiseksi tehdään sähkökoekalastus. Yhteensä Vesijärveen laskeviin puroihin istutettiin tänä vuonna 8,5 litraa taimenen mätiä. Hammonjokeen istutettiin 35 000 mätijyvää ja muihin Vesijärven puroihin 12 000 mätijyvää. Yksi kohteista on Päijät-Hämeen kalatalouskeskuksen kunnostama Virojoki, mihin on nyt istutettu mätiä kahtena keväänä ja luontaisen taimenkannan kehittymistä seurataan.

Myös muualla Lahden alueen vesistöissä tehdään aktiivisia taimenkantojen palautustyötä. Porvoonjoen jokitalkkarihankkeen puitteissa tehtiin tänä keväänä mätirasiaistutuksia Porvoonjoen sivupurojen lisäksi myös Nastolan järviketjuun kuuluvalla Seestaanjoella. Lisäksi Aito taimen ry teki koeluontoiset istutukset kahdella Nastolan järviketjuun liittyvällä purolla.

Taimenen mätirasiaistutuksissa käytetään muovisia Yhdysvalloissa valmistettuja rasioita. Rasioiden aukkojen koko on mitoitettu tarkasti siten, että mätijyvät pysyvät suojassa rasiassa, mutta kuoriutuvat poikaset mahtuvat uimaan rasioista pois. Kuva: Teemu Lakka

Pikkukuva tekstin alussa: Vesijärvellä on tehty havaintoja suurista taimenista, joilla on ehjä rasvaevä. Nämä ovat todennäköisesti peräisin Hammonjoen mätirasiaistutuksista, ja osaavat sukukypsiksi tultuaan hakeutua lisääntymisalueille Hammonjokeen. Kuva: Ilkka Vesikko

Lisätiedot:
Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi
Lahden ympäristöpalvelut
matti.kotakorpi(a)lahti.fi
050-5391696