Jäätymishetken vaihteluväli (2 kk) on paljon suurempi kuin keväisen sulamisen (3 viikkoa). Syksyn jäätymishetki määrittää siis pääosin jääpeitteisen ajan pituuden, joka puolestaan selittää pohjan läheisen vesikerroksen happipitoisuuden suuren vuosien välisen vaihtelun. Jos järven jäätyminen tapahtuu myöhään, sedimentti ehtii hapettua hyvin ennen jääkannen syntymistä ja sedimentin hapen kulutus jää talven aikana pienemmäksi.

Enonselän, kuten yleensä järvien, ravinnepitoisuudet vaihtelevat suuresti eri syvyyksissä. Erityisesti kesällä kun leviä ja muuta kiinteää ainesta laskeutuu koko ajan alusveteen, päällysvesi köyhtyy ravinteista samaan aikaan kun alusvesi niistä rikastuu. Päällysveden ravinnepitoisuuden pienetessä pienenee myös levämassa, jos ulkoinen kuormitus ja matalan veden sedimentistä liukenevien ravinteiden määrät ovat alhaiset. Ravinteiden määrä ja niiden keskinäiset suhteet vaikuttavat keskeisesti siihen, kuinka paljon ja minkälaista levää järvessä on. Tällä puolestaan on suuri merkitys mm. kalastoon. Enonselän hapetuksen aikana 2010-2014 levän määrä on ollut pienimmillään sitten 1970-luvun eikä sinileviä ole juurikaan esiintynyt. Kesä 2015 oli erikoisten sääolojensa vuoksi tässä kehityksessä poikkeus.

Lue lisää Vesijärven tilasta professori Kalevi Salosen laatimasta katsauksesta, joka löytyy täältä.