Työtjärvellä on jo pitkään havaittu happiongelmia lämpötilakerrostuneisuuden aikana kevättalvella sekä loppukesästä. Työtjärven kuormitusta on kuluneen kesän aikana haarukoitu ojanäytteillä, joiden lisäksi järven pohjasta otettiin sedimenttinäytteet heinäkuun lopulla. Samalla vesipatsaasta tutkittiin happi- ja lämpötilaprofiilit syvänteen kohdalla.

Lämpimän kesän vuoksi lämpötilakerrostuneisuus näkyy tuloksissa selvästi: Järven vesi oli erittäin lämmintä kahden metrin syvyyteen saakka, jonka jälkeen lämpötila alkoi vähitellen laskea. Sama ilmiö havaitaan valitettavasti myös happipitoisuudessa, joka putosi samassa kahden metrin syvyydessä lähelle nollaa. Tätä syvemmällä happea ei käytännössä katsoen ollut, mikä on huono asia järven eliöyhteisölle, kuten myös eloperäisen aineen hajotukselle.

Sedimenttinäytteenotossa havaittiin suuri eloperäisen aineen määrä järven pohjalla. Työtjärven pohjoispuolella olevaa suoaluetta on aikanaan ojitettu pitkään, ja suolta tulevat ojavedet ovat kuormittaneet järveä humuspitoisella vedellä. Pohjalle kertynyt orgaaninen aine hajoaa vähitellen mikrobien toimesta, mutta se vaatii happea tapahtuakseen tehokkaasti.

Pohjan hapettomuus vaikuttaa ravinteiden kiertoon järvessä, sillä tällöin fosfori ei sitoudu pohjaan vaan sitä voi päinvastoin vapautua takaisin veteen mm. levien käyttöön. Työtjärven vesi on runsaan humuspitoisuutensa vuoksi tummaa. Tästä syystä Työtjärvi on hyvin altis viime kesänä havaittuun voimakkaaseen lämpötilakerrostuneisuuteen, sillä auringon valoenergia jää suurimmaksi osaksi juuri pintaveteen. Kirkkaammissa vesissä valo pääsee tunkeutumaan syvemmälle vesipatsaaseen ja lämmitysvaikutus kohdistuu tällöin vesipatsaaseen vähän tasaisemmin. Lämpötilakerrostuminen estää veden pystysuuntaisen liikkeen, sillä veden tiheys muuttuu lämpötilan mukaan. Kun pystysuuntainen liike loppuu, myös hapen kulkeutuminen pintavedestä alusveteen vähenee.

Yksi MELLI-hankkeen kolmesta työkokonaisuudesta on Työtjärven kunnostussuunnitelman laatiminen.