Valitse sivu

Ravintoverkkotutkimus

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n hankkeessa toteutettiin Hiidenvedellä ja Lohjanjärvellä ravintoverkkotutkimus, jolla selvitettiin sulkavan ravinnonkäyttöä ja sulkavaan kohdistuvan hoitokalastuksen vaikutuksia ulappa-alueen ravintoverkkoon. Kenttätutkimukset toteutettiin pääosin kesällä 2012 ja joitakin näytteenottoja toteutettiin lisäksi heinäkuussa 2013.

Tutkimus kohdistui sulkavaan, sillä Hiidenvedellä ja Lohjanjärvellä lajia esiintyy runsaasti. Sen tiedetään syövän muiden särkikalojen lailla eläinplanktonia (kuten vesikirppuja), mutta sen tarkemmin sulkavan ravinnosta ei tiedetä. Myöskään selkärangattomien petojen, kuten sulkasääsken toukkien ja Leptodora-petovesikirppujen merkitystä ei sulkavan ravinnossa tunneta.

Mitä tutkimuksella tavoiteltiin?

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää paljonko sulkava käyttää ravintonaan eläinplanktonia syöviä selkärangattomia petoja, joita ovat sulkasääsken toukat ja petovesikirppu Leptodora. Vastaavasti tahdottiin tietää eläinplanktonin osuus sulkavan ravinnossa. Näin ymmärrettäisiin paremmin, onko sulkavaan kohdistuva hoitokalastus kannattavaa.

Oletuksina oli, että sulkavan ravinnon koostuessa pääosin eläinplanktonista, kalastus voisi kannattaa, kun ravintoketjusta poistettaisiin kasviplanktonin kasvua merkittävästi lisäävä tekijä. Toisaalta sulkavan ravinnon koostuessa huomattavin osin selkärangattomista pedoista, ei kalastuksella saavutettaisi tavoiteltua vaikutusta, vaan ainoastaan pahennettaisiin tilannetta edistämällä eläinplanktonin hyödyntäjien eli sulkasääsken toukkien ja petovesikirppu Leptodoran asemaa ravintoverkossa.

File:Abramis ballerus.jpg

Kuvassa sulkava (Abramis ballerus), joka muistuttaa särkeä, mutta sen evät ovat huomiota herättävän suuret, sulkamaiset.  Kuva: Wikipedia

Sulkasääsken toukka ja petovesikirppu Leptoroda käyttävätkin ravintonaan eläinplanktoniin kuuluvia vesikirppuja, jolloin sulkasääsken toukan ja petovesikirppujen runsastuminen johtaisi todennäköisesti vesikirppujen (eläinplanktonin) vähenemiseen ja siten kasviplanktonin (sinilevän) runsaampaan kukintaan.

Mikäli sulkavan todettaisiin tutkimuksessa käyttävän ravintonaan merkittävässä määrin selkärangattomia petoja, ei hoitokalastuksella saavuteta todennäköisesti sellaisia tuloksia kuin toivottaisiin ja hoitokalastuksella voitaisiin jopa heikentää järven tilaa entisestään sulkavan poistuessa ravintoverkosta.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa sulkavien todettiin syövän Lohjanjärven Maikkalanselällä sulkasääsken toukkia kesäkuussa ja muulloin pääosin vesikirppuja (eläinplanktonia). Petovesikirppu Leptodoraa sulkava söi jonkin verran heinä-elokuussa. Toisin sanoen sulkava hyödyntää Lohjanjärvellä sulkasääsken toukkia aina, kun se on energeettisesti järkevää.

Hiidenveden Mustionselällä sulkava söi kesäkuussa ainoastaan vesikirppuja (eläinplanktonia) ja petovesikirppu Leptodoran merkitys oli olemattoman pieni johtuen Leptodoran alhaisesta tiheydestä. Heinäkuussa sen sijaan sulkava pystyi hyödyntämään kaikkia vesikirppuja (Daphniaa, Limnosidaa, Leptodoraa ja Bosminaa).

Lisäksi tutkimuksessa huomioitiin myös pasurin ja lahnan käyttämä ravinto, joka vaikutti pitkälle samankaltaiselta kuin sulkavan käyttämä ravinto.

Tutkijoiden johtopäätöksenä sulkavan, pasurin ja lahnan ravintokäytöstä oli, ettei Lohjanjärven Maikkalanselällä voida käyttää hoitokalastusta järven kunnostusmenetelmänä, koska varmuudella ei voida sanoa, olisiko sulkavan ja pasurin kalastuksella positiivinen vai negatiivinen vaikutus Maikkalanselän tilaan.

Vastaavasti Hiidenveden Mustionselällä sulkavan ja pasurin kalastuksella ei saavutettaisi merkittäviä tuloksia järveen kohdistuvan ulkoisen kuormituksen takia, mutta varsinaisia haitallisia vaikutuksia ravintoverkkoon hoitokalastuksella ei olisi.

Näytteenottoa ravintoverkkotutkimuksiin kesällä 2012 (Kuva: Mika Vinni)